torstai 21. heinäkuuta 2016

Tiistain touhut!

Tiistai 18.7.2016 jenkkilä


Maanantaina repäistiin kevyt 15 tunnin päivä kaupungilla, ja tiistaina oli tarkoitus tehdä toinen samanmoinen. Suunniteltu päiväohjelma pitää sisällään käynnin luonnonhistoriallisessa museossa, Central Parkissa, musikaalissa sekä Emire State Buldingissa. Voi kuulostaa täydeltä, mutta onneksi nuorisoseuralaiset jaksavat!
 
Herätys tuttuun tapaan 7.30, kuin töihin lähtisi, ja aamupalan jälkeen otettiin metro kohti museettia. Museon sisäänkäynti sijaitsi näppärästi suoraan metroasemalla joten ei tarvinnut sen kummempaa vaellusta harrastaa. Museon sisäänpääsymaksu oli niinkin erikoinen kuin ”maksa miltä tuntuu” (toki suositeltu oli 22 dollaria/naama).

Museossa riittikin hämmästeltävää. Viisi kerrosta Avaraa Luontoa, joten aikaa siinä meni. Ehkä mieleenpainuvin asia oli dinosaurukset, koska niitä ei oikein Suomen museoissa ole. Muuten meininki oli hyvinkin tuttua juuri Avarasta Luonnosta, joten vanhan kertausta se oli. Hieno paikka!



Museossa sitten vierähti tunti jos toinenkin. Olikin siis ruoan aika. Google Maps on siitä hieno sovellus, että syöttämällä hakusanan ”ruokapaikat lähellä sitä ja sitä” löytyy kyseisen alueen nakkiputkat esiteltynä. Eli hae, lue, valitse ja eikun menoksi. Vielä hienompaa oli, kun tämän kaiken sai tehtyä museon WiFissä. Ah nykyaikaa!
Museo sijaitsee Central Parkin länsisivulla. Ensimmäinen ruoanetsintäryhmä lähti kohti Upper West Sidea, joka on sitten museosta korttelin verran länteen. Siitä sitten kukin valitsi nakkiputkansa kadun varrelta ja eikun syömään. On se helppoa.
Kun 26 henkilöä ruokailee kahdessa erässä porrastetusti, niin siinä menee aikaa. Sitä meni nimittäin sen verran, että suunniteltu Central Parkin kierros jäi nyt tekemättä. Metromatka hotellille ja takaisin sisältäen vaatteiden vaihdot musikaalia varten ottaa arviodusti sen 2,5-3 tuntia, joten ruoan jälkeen otettiin suunta kohti hotellia. Oli siis vuorossa MUSIKAAAAALIIII!!!

Päätimme vaihtaa perinteistä metrolinjaamme toiseen, jotta matka taittuisi hieman joutuisammin. NY:n metroasemat ovat ilmoituskylttiensä kanssa hieman epäselviä, joten kylttejä joutui hieman tapaamaan. Lassi sitten tapaili liiankin kanssa ja tiedusteluretken venähtäessä hän ei kerennytkään valitsemamme metron kyytiin. Hauskin juttu oli se, kun kukaan ei edes asiaa huomannut, kunnes Merja sai tekstiviestin Lassilta että matkasta jäätiin. No, iso poika kun on, eipä siinä ollut sen kummempaa kuin seuraavaan metukkaan vaan kyytiin ja pääjoukon perään.

Niin, ne musikaalit. Oltiin valittu erinäisten selvitystöiden jälkeen näytöksiksi Kurjat, Finding Neverland ja Chicago. Merjan porukalla meinasi mennä tiukalle ehtiä Kurjat-näytökseen (olipa sekin yllätys), mutta hyvin sitten päästiin. Uusi metrolinja tuotti hankaluuksia karttamestari-Jussille, mutta assistenttinsa Rasmuksen avulla joukkio saavutti kuin saavuttikin kohteensa ajoissa ja tukka putkella autojen välissä pukkelehtien sitä ehdittiin!

Musikaali-homma on kyllä kokemisen arvoinen juttu New Yorkissa. Oikeastaan ihan sama mitä teosta menee katsomaan, niin yleissivistys ja kokemus on taattu. Näyttämötaide on näyttämötaidetta, ja ammattilaisten työskentelyä on hieno seurata. Itse teatteritkin uhkuvat glamouria, taidetta ja jotain hienompaa kuin mitä ajatella saattaakaan. Esimerkiksi Kurjat-teosta seuratessa kolme tuntia meni hyvinkin rattoisasti taiteesta nauttien, ja näytöksen päättyessä piti hetken aikaa kerätä itseään taas takaisin todellisuuteen.

Ja olipa se todellisuus mihin palattiin. Kello oli noin 22.00 kun musikaalit päättyivät itse kullakin, ja kokoonnuimme Times Squarelle. Oli kuin olisi ollut päivä, sen verran kirkkaasti bilboardien valot valaisivat paikkaa. Ja väkeä oli. Paljon. Toisin sanoen perustiistai New Yorkissa. Oli kuitenkin jännä huomata, että vaikka oli myöhä ja väkeä kaduilla tungokseen asti, niin tietty kaaottisuus, johon on esimerkiksi törmännyt Perun Limassa tai Mexicó Cityssä, loisti poissaolollaan. Torvet eivät soineet, katukauppiaat eivät huutaneet ostamaan tuotteitaan eikä katujen äänten kakofoniasta ollut tietoakaan. Siinä väki ja autot virtasivat eteen ja taakse ja meininki oli jopa rauhallista.
Näkymää Times Squarelta etelään
Musikaalien jälkeen kokoonnuimme  "punaisilla rappusilla" Times Squaren päässä
Ruoka-asiat hoidettuamme, kuka nakkiputkassa ja kuka Times Squaren mäkkärissä, lähdimme kohti Empire State Buildingia. Fiilis oli toiveikas, oli yö ja kaikkea. Maisemat ja meininki olisi varmasti hienoa.
Ajoitimme siis käynnin ESB:ssä yöhön, jotta jonoa ei olisi niin paljon. Ja eikä siellä ollut. Saimme aika mukavasti vain kävellä sisään ja hisseille, josta sitten hissillä huipulle.
ESB:ssä oli sellainen hauska juttu, että missään ei oikein ollut viittoja että ”menkää tuonne”, niin kuin Suomessa olisi, vaan viininpunaisiin univormuihin sonnustautuneet portieerit olivat joka kulmassa neuvomassa suuntaa ja toiminta-ohjeita (joita olisi esimerkiksi seisominen seinän vieressä).
No, sitten niitä maisemia katsomaan! Ylätasanteella, 86. Kerroksessa, maisemat ja meininki oli juuri sellaisia kuin sitä oli ajatellutkin. Tasanteella oli rauhallista, kaikki pääsivät kaiteen viereen ottamaan kuvat ja katselemaan maisemia (kunhan vähän jaksoi odottaa), eikä mitään kaaottista sekoilua ollut havaittavissa. Oli kyllä jotenkin seesteinen fiilis vain nauttia ja ihmetellä New Yorkia. Tunnistaa rakennuksia, katsoa Manskun (Manhattanin) ruutukaavaa samasta perspektiivistä kuin kartasta ja imeä itseensä paikan tunnelmaa. Oli hienoa!!


ESB:ltä alas tultaessa kello olikin sitten jotain 00.00 ja oli aika lähteä kohti Hotellia. Matkahan taas kesti sen 45 min, joten kotona oltiin sitten lähempänä yhtä tms. Keskiviikkona matka jatkuu kohti Charlottea ja Waynesvilleä, mutta aamupäivä pyhitetään vielä Brooklyn Bridgelle! Eli seuraavassa julkaisussa on vuorossa kamojen pakkaus, viimeiset meiningit New Yorkista sekä matka Charlotten kautta Waynesvilleen!


- Jussi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti