Tiistai 18.7.2016 jenkkilä
Maanantaina repäistiin kevyt 15 tunnin päivä
kaupungilla, ja tiistaina oli tarkoitus tehdä toinen samanmoinen.
Suunniteltu päiväohjelma pitää sisällään käynnin luonnonhistoriallisessa
museossa, Central Parkissa, musikaalissa sekä Emire State Buldingissa. Voi
kuulostaa täydeltä, mutta onneksi nuorisoseuralaiset jaksavat!
Herätys tuttuun tapaan 7.30, kuin töihin lähtisi, ja
aamupalan jälkeen otettiin metro kohti museettia. Museon
sisäänkäynti sijaitsi näppärästi suoraan metroasemalla joten ei tarvinnut sen
kummempaa vaellusta harrastaa. Museon sisäänpääsymaksu oli niinkin erikoinen
kuin ”maksa miltä tuntuu” (toki suositeltu oli 22 dollaria/naama).
Museossa riittikin hämmästeltävää. Viisi kerrosta Avaraa Luontoa,
joten aikaa siinä meni. Ehkä mieleenpainuvin asia oli dinosaurukset, koska
niitä ei oikein Suomen museoissa ole. Muuten meininki oli hyvinkin tuttua juuri
Avarasta Luonnosta, joten vanhan kertausta se oli. Hieno paikka!
Museossa sitten vierähti tunti jos toinenkin. Olikin siis
ruoan aika. Google Maps on siitä hieno sovellus, että syöttämällä hakusanan
”ruokapaikat lähellä sitä ja sitä” löytyy kyseisen alueen nakkiputkat
esiteltynä. Eli hae, lue, valitse ja eikun menoksi. Vielä hienompaa oli, kun
tämän kaiken sai tehtyä museon WiFissä. Ah nykyaikaa!
Museo sijaitsee Central Parkin länsisivulla. Ensimmäinen
ruoanetsintäryhmä lähti kohti Upper West Sidea, joka on sitten museosta
korttelin verran länteen. Siitä sitten kukin valitsi nakkiputkansa kadun
varrelta ja eikun syömään. On se helppoa.
Kun 26 henkilöä ruokailee kahdessa erässä porrastetusti,
niin siinä menee aikaa. Sitä meni nimittäin sen verran, että suunniteltu
Central Parkin kierros jäi nyt tekemättä. Metromatka hotellille ja takaisin
sisältäen vaatteiden vaihdot musikaalia varten ottaa arviodusti sen 2,5-3
tuntia, joten ruoan jälkeen otettiin suunta kohti hotellia. Oli siis vuorossa
MUSIKAAAAALIIII!!!
Päätimme vaihtaa perinteistä metrolinjaamme toiseen, jotta
matka taittuisi hieman joutuisammin. NY:n metroasemat ovat ilmoituskylttiensä
kanssa hieman epäselviä, joten kylttejä joutui hieman tapaamaan. Lassi sitten
tapaili liiankin kanssa ja tiedusteluretken venähtäessä hän ei kerennytkään
valitsemamme metron kyytiin. Hauskin juttu oli se, kun kukaan ei edes asiaa
huomannut, kunnes Merja sai tekstiviestin Lassilta että matkasta jäätiin. No,
iso poika kun on, eipä siinä ollut sen kummempaa kuin seuraavaan metukkaan vaan
kyytiin ja pääjoukon perään.
Niin, ne musikaalit. Oltiin valittu erinäisten
selvitystöiden jälkeen näytöksiksi Kurjat, Finding Neverland ja Chicago. Merjan
porukalla meinasi mennä tiukalle ehtiä Kurjat-näytökseen (olipa sekin yllätys),
mutta hyvin sitten päästiin. Uusi metrolinja tuotti hankaluuksia
karttamestari-Jussille, mutta assistenttinsa Rasmuksen avulla joukkio saavutti
kuin saavuttikin kohteensa ajoissa ja tukka putkella autojen välissä
pukkelehtien sitä ehdittiin!
Musikaali-homma on kyllä kokemisen arvoinen juttu New
Yorkissa. Oikeastaan ihan sama mitä teosta menee katsomaan, niin yleissivistys
ja kokemus on taattu. Näyttämötaide on näyttämötaidetta, ja ammattilaisten
työskentelyä on hieno seurata. Itse teatteritkin uhkuvat glamouria, taidetta ja
jotain hienompaa kuin mitä ajatella saattaakaan. Esimerkiksi Kurjat-teosta
seuratessa kolme tuntia meni hyvinkin rattoisasti taiteesta nauttien, ja
näytöksen päättyessä piti hetken aikaa kerätä itseään taas takaisin todellisuuteen.
Ja olipa se todellisuus mihin palattiin. Kello oli noin
22.00 kun musikaalit päättyivät itse kullakin, ja kokoonnuimme Times Squarelle.
Oli kuin olisi ollut päivä, sen verran kirkkaasti bilboardien valot valaisivat
paikkaa. Ja väkeä oli. Paljon. Toisin sanoen perustiistai New Yorkissa. Oli
kuitenkin jännä huomata, että vaikka oli myöhä ja väkeä kaduilla tungokseen
asti, niin tietty kaaottisuus, johon on esimerkiksi törmännyt Perun Limassa tai
Mexicó Cityssä, loisti poissaolollaan. Torvet eivät soineet, katukauppiaat
eivät huutaneet ostamaan tuotteitaan eikä katujen äänten kakofoniasta ollut
tietoakaan. Siinä väki ja autot virtasivat eteen ja taakse ja meininki oli jopa
rauhallista.
Näkymää Times Squarelta etelään |
Musikaalien jälkeen kokoonnuimme "punaisilla rappusilla" Times Squaren päässä |
Ruoka-asiat hoidettuamme, kuka nakkiputkassa ja kuka Times
Squaren mäkkärissä, lähdimme kohti Empire State Buildingia. Fiilis oli
toiveikas, oli yö ja kaikkea. Maisemat ja meininki olisi varmasti hienoa.
Ajoitimme siis käynnin ESB:ssä yöhön, jotta jonoa ei olisi
niin paljon. Ja eikä siellä ollut. Saimme aika mukavasti vain kävellä sisään ja
hisseille, josta sitten hissillä huipulle.
ESB:ssä oli sellainen hauska juttu, että missään ei oikein
ollut viittoja että ”menkää tuonne”, niin kuin Suomessa olisi, vaan
viininpunaisiin univormuihin sonnustautuneet portieerit olivat joka kulmassa
neuvomassa suuntaa ja toiminta-ohjeita (joita olisi esimerkiksi seisominen
seinän vieressä).
No, sitten niitä maisemia katsomaan! Ylätasanteella, 86.
Kerroksessa, maisemat ja meininki oli juuri sellaisia kuin sitä oli
ajatellutkin. Tasanteella oli rauhallista, kaikki pääsivät kaiteen viereen
ottamaan kuvat ja katselemaan maisemia (kunhan vähän jaksoi odottaa), eikä
mitään kaaottista sekoilua ollut havaittavissa. Oli kyllä jotenkin seesteinen
fiilis vain nauttia ja ihmetellä New Yorkia. Tunnistaa rakennuksia, katsoa
Manskun (Manhattanin) ruutukaavaa samasta perspektiivistä kuin kartasta ja imeä
itseensä paikan tunnelmaa. Oli hienoa!!
ESB:ltä alas tultaessa kello olikin sitten jotain 00.00 ja
oli aika lähteä kohti Hotellia. Matkahan taas kesti sen 45 min, joten kotona
oltiin sitten lähempänä yhtä tms. Keskiviikkona matka jatkuu kohti Charlottea
ja Waynesvilleä, mutta aamupäivä pyhitetään vielä Brooklyn Bridgelle! Eli seuraavassa
julkaisussa on vuorossa kamojen pakkaus, viimeiset meiningit New Yorkista sekä
matka Charlotten kautta Waynesvilleen!
- Jussi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti