perjantai 22. heinäkuuta 2016

Ke 20.7. Viimeinen aamu New Yorkissa ja kohti Waynesvilleä!

Viimeinen aamu suuressa ja upeassa New Yorkissa. Heräsimme reippaina (osa ei niin reippaina) viimeiseen lomapäivään. Aamu alkoi hyvällä aamupalalla, jonka jälkeen alkoi vimmattu pakkaaminen. Laukut jätettiin hotellille ja jo puolen kymmenen aikaa lähdimme metrolla kohti Brooklyn Bridgeä.

Sinne päästyämme Manhattan sykähdytti taas uudesta näkökulmasta. Muutenkin olemme vain hämmästelleet korkeita rakennuksia, jotka ovat meille aivan uusi kokemus. Valokuvaamisen ja hämmästelyn jälkeen hyvästelimme henkeäsalpaavan Manhattanin. New York oli ainutlaatuinen kokemus ja oli mahtava kokea se rakkaiden ystävien kanssa.




Sitten katse oli kumminkin kohdistettava kohti festareita. Haimme laukut hotellilta. Osa juoksi pikapikaa Subwayhin hakemaan ruokaa, jossa seisoskelimme hyvän tovin kahden työntekijän rauhallisen toiminnan takia. Naureskelimmekin että Julian (joka on myös Subwayssa töissä) olisi pitänyt ottaa ohjat käsiinsä.

Sillä aikaa kun toiset jonottivat ruokaa, toiset hakivat laukkuja ja sitten alkoi kamala säätäminen. Autoja oli liian vähän ja laukkumme ei meinannut mahtua niihin. Onneksi kohta saapui lisäauto joka pelasti tilanteen. Matkamme sujui tällä kertaa turvallisemmin kuin hotellille mentäessä. Saavuimme lentokentälle haikein mielin New Yorkista lähtemisen vuoksi.

Lentokentällä koitimme tehdä chekkauksen, jossa kuitenkin ilmeni pienoinen ongelma. Itsepalvelupisteet eivät löytäneet varaustamme ja säädön jälkeen päädyimme vanhaan malliin jonottamaan tiskille chekkausta. Vihdoin ja viimein pääsimme lentokoneeseen ja matka Waynesvilleen saattoi alkaa.

Tytöt kävivät Starbucksissa
Lento sujui hyvin ja kaikki laukkumme pääsivät myös perille. Lentokentällä Suomenliput liehuivat, kun Salla ja Emmi olivat meitä vastassa, jotka olivat tulleet suoraan suomesta. Hetken päästä saapuivat myös omat oppaamme John Michael ja Tara. Tämän jälkeen odotimme ranskan ryhmää, joka matkustaisi samalla bussilla kanssamme. Kun he saapuivat, meille selvisi, että heidän matkalaukkunsa olivat kadoksissa. Odotimme ja odotimme kun ranskalaiset selvittivät matkalaukkujensa kohtaloa. Sillä aikaa viihdytimme itseämme laulamalla kaikenlaisia hölmöjä lauluja ja hassuttelemalla muutenkin. Vedet silmissä sai kyllä nauraa.

Vihdoinkin pääsimme bussiin sisälle. Saimme kuulla että ranskalaisten laukut eivät löytyneet ja he joutuivat lähtemään ilman niitä. Bussissa jouduimme odottelemaan vielä yhtä meksikolaista poikaa. Sitten pääsimme liikkeelle ja matka sujuikin monen osalta ihan vain nukkuessa.

Waynesvilleen saapuessamme meitä oli vastassa ihana ihmisjoukko, jotka taputtivat ja kiljuivat tullessamme. He olivat myös tehneet tervetuloa-kyltin suomeksi. Meillä on kaksi luokkaa. Toisessa nukkuu pojat ja toisessa tytöt. Kerrossängyt olivat positiivinen yllätys ja muutenkin luokka oli koristeltu meitä varten. Sitten oli vuorossa iltapala, pikainen suihku ja rip rap nukkumaan. Päivä päättyi myöhään yöllä.





Skyttä & Rehulat kuittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti