lauantai 30. heinäkuuta 2016

Ti 26.7, keikkailu jatkuu

Tiistai 26.7.16

Aamumme valkeni virkistävän vapaapäivän jälkeen väsynein tunnelmin tyttöjen puolella, sillä he päättivät pestä pyykit yöllä toisin kuin pojat olivat fiksuja ja tekivät saman asian jo edellisenä aamuna.

 Aamu oli poikkeuksellisesti kiirettä täynnä sillä melkein heti aamupalan jälkeen oli hypättävä bussiin ja matkamme alkoi kohti Cherokee-intiaanien reservaattia. Reservaatissa saimme mahdollisuuden tutustua heidän elämäänsä ja historiaansa niin museossa kuin 1700- luvun tyyliin rakennetussa reservaattikylässä. Kylässä saimme opastetun kierroksen, jossa meille esiteltiin intiaanien elämään. Kierroksen jälkeen olisimme päässeet näkemään taisteluesityksen, mutta tiukan aikataulun vuoksi se jäi meiltä väliin. Museossa pääsimme kuulemaan Cherokee-intiaanien kansantaruja.

Ennen ruokaa tutustuimme siis Cherokee-intiaanien elämään luontokierroksella ja keikkamme jälkeen menimme museoon, jossa näimme yli 8000 vuotta vanhoja esineitä (lähinnä kivisiä). Asiaa oli hyvin vaikea ymmärtää, sillä oli aivan epätodellista, että niin vanhat esineet olivat säilyneet ehjinä. Esineiden lähettyvillä piti olla hyvin varovainen eikä mihinkään saanut koskea jottemme rikkoisi mitään, sillä vakuutuksemme tuskin riittäisi korvaamaan esineitä.


Näiden kahden kierrosten välillä oli lounastauko, jolloin meillä oli myös esitys. Meidän lisäksemme tilaisuudessa esiintyi ennen ruokailua Japani. Ruoka oli tavallista friteerattua kanaa ja Cherokee-intiaanien  perinteistä papujauhopihviä ihrakastikkeen kera. Kun olimme saaneet syötyä oli aika tanssia Karjalainen yhteisohjelma. Esiintyminen oli mahtavaa, sillä ensimmäistä kertaa yleisönä toimi Folkmootin henkilökunta ja tanssijat muista maista.


Museokierroksen jälkeen (joka jäi kesken) tulimme vauhdilla takaisin koululle syömään, sillä toinen esitys odotti tanssijoitaan. Ruokailu oli todellakin vain pikainen käynti koululla, sillä kerkesimme olla vain 30 minuuttia paikallaan. Tässä vaiheessa päivää väsymys alkoi jo hieman painaa, mutta ruoka piristi porukan taas tanhukuntoon. Syötyämme hyppäsimme bussiin, joka kuljetti meidät esiintymidpaikalle. Paikalle päästyämme pidimme pihalla pikaiset paikkojen tsekkaus-reenit, jotta olisimme valmiita keikalle. Keikka meni hyvin lavan pienuudesta huolimatta. Matkamme koululle alkoi hyvillä mielin. Matka oli kestänyt ehkä 5 minuuttia, kun laulu alkoi raikaa bussissa numero 8104. Kuskimme Teuvo (eli Paul) ilahtui asiasta hyvin paljon, sillä hän on huomattavasti suomalaisten kansanlaulujen ystävä. Teuvo antoi meille kaikille todella hienot kaulakorut, jotka hän oli ostanut Cherokee-museon kaupasta.


Illalla oli japanilaisten vuoro opettaa meille pala heidän kulttuuriaan iltaohjelman kautta. Opimme muutaman perinteisen tanssin ja saimme osallistua tavallisiin japanilaisiin leikkeihin. Ville pärjäsi leikeissä yllättävän hyvin ja sai palkinnoksi japanilaisten paidan ja huivin.



Ville, Osku ja Emma





Ma 25.7. VAPAAPÄIVÄ

Voiko ihanammin päivä enää alkaa... Herätys oli nimittäin totuttua myöhäisempi ja saimme kaikessa rauhassa syödä aamupalaa sekä valmstautua reissun ainoaan keikattomaan päivään. Tiedossa tosin oli paljon kaikenlaista muuta ohjelmaa, joten tylsää ei tänäänkään tulisi.

Päivän piknik-paikka

Ensimmäiseksi lähdimme koululta bussilla kohti Waynesvillen pääkatua tarkoituksena tehdä esim. matkamuisto-ostoksia. Ylipapitar myönsi meille vajaan tunnin shoppailuaikaa, jonka vietimme lähes kokonaan Mast General Storessa koruja ja muita ihaillen. Myös tien toiselta puolelta löydetty lemmikkieläinkauppa veti koirien omistajia puoleensa. Matkamuistoja tosiaan tarttui mukaan yhdellä jos toisella.


Pikaisen shoppailun jälkeen istahdimme taas Teuvon turvalliseen kyytiin ja suuntasimme joulukuusifarmille piknikille yhdessä muiden maiden ryhmien kanssa. Farmilla oli mahdollisuus pelailla erilaisia pelejä mm. lentopalloa ja koripalloa, mutta myöhän keskityttiin vaan auringonpalvomiseen ja yhdessäolemiseen. Muutamat aktiivisimmat jaksoivat kierrellä farmia kamerat kädessä, sillä ympäristö oli kaunista. Saimme myös piknikruokaa jenkkilän tyyliin, nimittäin hamppareita ja hodareita oli yllin kyllin tarjolla ja käytimme tilaisuuden hyödyksi mättämällä lautaset täyteen. Ja oli muuten hyvää!


Ruuan jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntasimme activity-bussin kohti vuorten huippua. Päämääränä meillä oli vesiputous, josta olimme oppailta kuulleet jo heti festareiden alussa. Odotimme kohdetta innolla, mutta matka oli pitkä ja suurin osa nuokahteli auringon uuvuttamina. Tie kulki mutkaisena ja mäkisenä aina vain ylemmäs ja näkymät korkeuksista olivat upeita. Päivittäinen sadekuuro yllätti meidät taas kesken matkan, kun pysähdyimme hartaasti odotetulle vessatauolle sekä kysymään ohjeita. Ei kauaakaan kun löysimme näköalatasanteen, josta lähti pieni merkitsemätön polku kohti odottamaamme vesiputousta.

Mutaisen liukas polku
Kävelymatka ei ollut pitkä, ja kun viimein saimme liukasteltua läpsyissämme perille aiheutti näkymä suorastaan riemun kiljahduksia. Paikka oli kuin keskeltä sademetsää. Uiminen jäi vähemmälle, kun porukka innostui kiipeilemään kiviä pitkin yläjuoksun suuntaan. Oikukas vesiputous nielaisi Paula-raukan toisen läpsykän syvyyksiin eikä sitä enää sen koommin nähty. Kenkien joukosta poistuneelle pidettiin välittömästi muistotilaisuus. Pienistä kompuroinneista ja muista huolimatta fiilis oli kuin Viidakkokirjoista tai Pocahontasista.



Aivan liian pian tuli taas aika lähteä kotia kohti (eli koululle). Uikkarit vaihdettiin pikaisesti pyyheviritelmien takana ja bussi lähti liikkeelle muutaman maisemapysähdyksen kautta. Paluumatkalla iski nälkä, ja rakas bussikuskimme Teuvo bongasi meille tien varresta periamerikkalaisen jukeboksi dinerin. Tilaa riitti ja mahduimme kaikki saman pitkän pöydän ääreen. Aikaa ruokailussa hurahtikin sitten lähemmäs kolme tuntia, että kaikki olivat saaneet haluamansa burgerit ja muut. Jälkiruokiakaan ei saa unohtaa, sillä listalta löytyi monen makuisia jäätelöitä, pirtelöitä ja kotitekoisia piirakoita.



Koululle päästyämme meitä odotti vielä Puolan järjestämä late nighter. Illanvieton alku meni monelta ohi, sillä pitkän päivän jälkeen oli kiire suihkuun. Ohjelmanumeroista mieleen jäivät pusuleikki sekä poloneesi. Tanssi jota luulimme wanhoissa opituksi ja kaikille tutuksi, olikin itsensä puolalaisten opettamana hyvin erilainen, mutta aivan yhtä mukava. Useimmat luovuttivat hieman illan puolenvälin jälkeen ja lopulta pääsimme kaikki vihdoin pitkän, pitkän päivän jälkeen nukkumaan.

Vilma, Iida ja Tiitu kiittää ja kuittaa

torstai 28. heinäkuuta 2016

Su 24.7. Karkin synttäripäivä

Aamu alkoi ihanalla synttärilaululla, joka toimi herätyksenä Karkille. 16-v synttärit lähti hyvin käyntiin! Sitten oli luvassa synttäriaamiainen, jonka kruunasivat pannukakut. Aamupalaa seurasi ripeä hiusten letitys ja ahkera treenaaminen auditoriossa. Tänään esiintyisimme kirkossa ja ohjelmassa oli Kimurantin poikien debyyttiveto Siirtiksestä sekä Öitsit. Jännityksenä oli, miltä musiikit kuulostaisivat, mutta ongelma ratkesi, kun Jussi löysi hylätyn hevosenkengän ja kalistimen, Suvi taas keksi rummuttaa matkalaukkua. Ja niin syntyi uusi uljas komppiryhmä täydentämään bändiämme Käenkujan Studio Orchestra from Sörnäinen. Bändiä täydensi myös kaunisääninen Lassi-poika.



Treenien välissä seurasi toinen synttäriyllätys omalta host-perheeltämme: synttärisankari sai amerikkalaiseen tapaan ilmapallon sekä lempikahvinsa Caramel Cappuccinon Starbucksista kera suklaapatukan! Lisäksi saimme majoituskoululle erityisesti iltaa varten leivotun kokosuklaisen herkkukakun. Onnellinen synttärisankari kulki ympäri koulua ilmapallonsa kanssa.


Sitten lähdimme kirkkokeikalle. Ennen esiintymisiä seurakuntasalissa järjestettiin paneelikeskustelu kolmen kirkossa esiintyvän maan kesken. Paikalla olivat siis Suomi, Ranska ja Dominikaaninen Tasavalta. Jokaisesta maasta paneelissa istui yksi edustaja vastailemassa parhaan taitonsa mukaan kysymyksiin koskien omaa kulttuuriaan ja valtiotaan. Myös ilmastonmuutos puhututti. Suomen edustajana toimi Marja.



Seuraavaksi alkoi konsertti sisällä kirkossa. Lava oli pyöreä, pieni ja sisälsi myös kiviportaikon ja saarnatuolin. Haasteita siis riitti, mutta niistä selvittiin! Kimurantin poikien ensimmäinen Siirtis-keikka oli erittäin onnistunut, pienistä mokista ja tilasta huolimatta. Järjestävä taho jopa kuvasi osan keikasta ja postasi sen virallisille tapahtumansivuille. Öitsit oli upea ja Kylä vuotti sai yleisön herkistymään. Bändi täydensi loistavasti kokonaisuutta ja akustiikka oli huikea.



Keikan jälkeen pääsimme uimaan! Vaikka ulkona oli yli 30 astetta lämmintä, niin vesi oli aivan jäätävää. Uimapaikkana toimi pieni joki, joka sai alkunsa Sumuvuorilta ja oli kirkasta ja kylmää. Maisemat olivat kuitenkin upeat ja viilennys tervetullutta.



Uiminen kesti sen verran kauan, että kun palasimme majoituskoululle, oli ruokatarjoilu jo loppunut. Onneksi keittiön tädit avasivat linjaston uudelleen ja saimme hyviä tortilloja. Tässä vaiheessa synttärisankari vietiin puskaan, jossa Vaahtisten tytöt antoivat hänelle ensimmäisen lahjansa. Paketista ilmestyi ihana kuusenkoriste balleriina. Sillä aikaa muu jengi tohisi aika vauhdilla ruokasaliin synttärikoristeita, kattoi pöydän kauniiksi ja laittoi kakkuun kynttilät.

Karkki vietiin takaisin sisään, jossa hän luuli ruokansa yhä odottavan häntä, mutta ruokalassa odottikin kunniakuja, joka johti hienosti koristellun synttäripöydän ääreen. Sitten juhlittiin porukalla Karkin Sweet Sixteen-kemuissa. Kynttilät neitokainen puhalsi tyylikkäästi ykkösellä sammuksiin. Myös muita lahjoja jaettiin: KimuranttiKirjavat oli hankkinut lauantaina lasten karnavaalitapahtuman markkinoilta rannekorun, joka oli tehty vanhojen hopealusikoiden varsista. Myös oppaat olivat tehneet kortin ja bändi toi kukkia päivänsankarille. Kakkukahvit kestivät tunteja ja puhumista riitti.



Ilta huipentui vielä Ranskan Late Nightiin. Tarjolla oli viiniä, patonkia ja luumukakkua. Tanssit oli tosi kivoja ja ranskalaistyylisiä. Ilta oli erittäin onnistunut, koska se oli erittäin ranskalaisten näköinen, tarpeeksi rauhallinen, mutta silti vauhdikas. Ilta oli perinteisempi ja meistä mukavampi, kuin USA:n bile-ilta. Lisäksi kukaan ei varastanut showta, toisin kuin jenkkien illanvietossa, jossa latinot valtasivat stagen taidonnäytteillään. Pitkän ja onnistuneen päivän jälkeen uni maittoi kaikille.

Päivän teille tarjosivat: synttärisankari Karkki ja kv-panelisti Marja

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Paraatipäivä 23.7.


Aamumme alkoi tavallisesti aamupalalla. Tänään saimme jopa toivomaamme puuroa pienellä jenkkiläistwistillä. Sitten alkoi valmistautuminen paraatiin ja tapamme mukaan kiirehän siinä tuli. Kiireestä huolimatta ehdimme Teuvon bussiin suomen liput mukana. Bussissa tajusimme, kuinka kauniina olimme, kun kaikilla oli pyhikset ja johannekset päällä.



Päästyämme paraatipaikalle odottelimme hetken, että kaikki olisivat valmiina ja kertailimme avokatrillin vuoroja. Lähtöä odotellessa saimme kuulla, että vettä olisi tarjolla vasta paraatin päätepisteessä. Neljän tunnin kulkueista kokemusta omaavat kirjavat muuttuivat heti janoisiksi. Onneksi tämä paraati ei ollut niin pitkä, vaikka kuuma olikin.



Paraatissa oli niin mukavaa, oi jospa oisitte saanut olla mukana. Yleisö oli aivan ihana: he vilkuttelivat, taputtivat ja olivat kovin otettuja nähdessään meidät. Laulu raikui kauniisti, koska torvia ja rumpuja ei ollut liian lähellä. Tanssimme Avokatrillia sekä Jaalallaa ja hauskaa oli. Erityisesti avokatrillin tanssiminen tuntui upealta, kun kaikilla oli kansallispuvut päällä. Bändimme Käenkujan Studio Orchestra from Sörnäinen piti yllä hyvää menoa ja meininkiä koko kulkueen ajan. Saimme tanssia alamäkipolkkaa heidän tahtiinsa. Paraatin jälkeen tapasimme suomalais-jenkkiläis pariskunnan, jotka kyselivät meiltä paljon kaikenlaista ja kertoivat meille myös itsestään. Kaiken jälkeen palasimme Teuvon kyydillä Folkmoot Centerille syömään.



Torkuimme tovin ja pistimme puvut päälle: osalla pyhis, osalla fereesi, osalla ryssä, osalla Johannes ja osalla siirtolaiset. Tässä pukujen kirjossa kävelimme seuraavalle keikkapaikalle Teuvo peräsämme. Tämä keikka olikin erilainen kuin muut. Esiinnyimme lasten festareilla ja pikku keikan jälkeen pääsimme tanssimaan ja leikkimään lasten kanssa. Opetimme heille pukkileikin, senin ja huutonkatrillin. Puheenjohtaja Sonja pääsi vetämään tukkia. Aikuiset ja lapset olivat kaikki innokkaasti täysillä mukana. Myös aiemmin tapaamamme pariskunta oli mukana tanssimassa. Kimurantin pojat saivat nopeasti uusia kavereita pikkupojista, joiden kanssa he leikkivät ja juoksivat pihalla opetustuokion jälkeen. Meistä tuli myös julkkiksia yhdelle pienelle tytölle, joka keräsi kaikilta nimmarit vihkoonsa. Ennen kuin palasimme Folkmoot Centerille näimme lavalla pieniä vaaleanpunaisia tyttöjä pyörittelemässä pyllyjä kuin suuremmatkin supertähdet.



Vihdoin saimme laittaa tavalliset vaatteet päälle ja kimurantin tytöt hyödyntivät tilanteen laittamalla vielä hiukan parempaa päällensä. Ja sitten pääsimme shoppailemaan Waynesvillen söpölle pääkadulle. Matkaan tarttui lahjoja ja lisäkiloja, kun lähes kaikki keskittyivät juomiin ja jäätelöihin. Pääkadulta löytyi ihastuttava joulukauppa, jossa kävimme ihmettelemässä ja hassuttelemassa. Teuvon tuotua meidät takaisin osa jatkoi shoppailua vielä lähialueella ja osa suuntasi suoraan syömään.



Mahat täynnä lähdimme taas keikkaamaan. Tällä kertaa Teuvo vei meidät paikallisen Collegen lavalle. Ennen keikkaa osalta kirjavista lähti lapasesta ja he perustivat Dance Ensemblen nimeltä The Umbrellas, loivat upean koreografian, jota Misty Horizon säesti kauniisti soivalla tulkinnallaan kappaleesta Singing in the Rain. Koetanssien jälkeen myös Lauren Rainbow pääsi koeajalle ensembleen luvattuaan maat ja taivaat. Tämän hassuttelun jälkeen oli hyvä pöhinä lähteä vetämään Siirtolaisten revanssikeikka. Keikalla olikin hyvä tunnelma ja sopivasti vauhdikas musiikki. Keikan jälkeen jäimme katsomaan loppukonserttia, jotta talkooväki ehti valmistella USAn ja Cherokeen late nighteria majoituskoululla.




Keikan jälkeen valmistauduimme illanviettoon. Osa oli rättipoikkiväsyneitä ja jäivät nukkumaan, kun osa lähti katsomaan menoa ja meininkiä. Vauhtia riitti kun ilta alkoi oppaiden omalla tanssilla Justin Timberlaken biisiin Can’t Stop The Feeling. Oppaat vetivät erilaisia kisoja ja meiltä oli tietysti hieno edustus mukana kisaamassa. Kisailun jälkeen alkoi zumbahetki, jossa saatiin hikikarpalot otsalle ja lantio liikkumaan. Sen jälkeen musiikki pauhasi ja kaikki tanssivat yhdessä. Dominit ja Texmexit valtasivat tanssilattian ja loputkin meistä päätettiin lähteä pitkän päivän päätteeksi nukkumaan. 


Tämän päivän teille tarinoi Emmi & Iida

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Pe 22.7 Keikkaa pukkaa

Aamulla heräsimme virkeinä pitkien hyvin ansaittujen yöunien jälkeen. Tyttöjen luokan herääminen hieman viivästyi. Syyksi epäilemme, että koko herätys unohtui illalla asettaa soimaan... Aikaa kuitenkin riitti pikaiselle aamupalalle, josta suuntasimme suoraan treeneihin majoituspaikan auditorioon. Harjoittelu tapahtui ilman ylipapitarta ja hänen assistenttiaan Sonjaa, sillä he olivat kutsuttuina ohjaajien aamiaiselle yhden järjestäjän luokse.


Päivän keikalle 1/3 lähdettiin iloisin mielin omalla Activity-bussilla tutun Teuvo-kuskin kyydittämänä. Kaupunkia ympäröivät Smoky Mountains -vuoret näkyivät bussista upeasti ja näkymä oli hyvin erilaista Suomeen verrattuna. Matka olikin yllättävän nopea ja pian jo olimme perillä Laurel Ridge country clubilla. Pienen etsiskelyn jälkeen oikea rakennus löytyi ja eteemme avautui kaunis maisema. Puitteissa ei toki muutenkaan ollut mitään valittamista, ei tainnut olla ihan köyhien ihmisten kantapaikka. Ihmisiä sujahteli ohi golfkärryillään, sillä paikka oli sen verran hulppean kokoinen. Itse keikka oli 25 minuuttia karjalaista ilosanomaa paikalliselle Rotary-yhdistykselle. Emmillä ja Tiitulla sujui Puros-debyytti loistavasti, Emmikin kerkesi pikaisesta puvunvaihdosta juoksujalkaa lavalle. Keikalla riitti vauhtia ja HIKEÄ! Yleisö nautti ja nousi seisaalleen antamaan raikuvat aplodit.



Country clubilta hyppäsimme taas kiireesti bussiin ja hurautimmme tuttuun Eaglenestiin a.k.a. Kotkanpesään seuraavaa keikkaa varten. Esiintymisjärjestys olikin muuttunut eikä meidän tarvinnut heti rynnätä lavalle vaan jäimme odottelemaan ulos backstagelle. Virvoitusjuomapuoli toimi ja pääsimme myös yleisön joukkoon nauttimaan muiden maiden tanssista ja laulusta. Meille kimuranttilaisille hämmästeltävää riitti, sillä näimme ensimmäistä kertaa Euroopan ulkopuolisten kulttuurien esityksiä esim. Uganda ja Dominikaaninen tasavalta herättivät ihastusta. Sadekin pääsi yllättämään, mutta onneksi Teuvo tajusi, että suomalaiset ovat sokerista tehty ja ajoi bussin oven eteen.



Majoituspaikalla meitä odotti taas yksi maukas päivällinen, jonka jälkeen vetäydyimme hetkeksi ruokalevolle. Pienen ehostushetken jälkeen suuntasimme kohti kuvankaunista Lake Junaluskaa, jossa päivän kolmas ja viimeinen keikka oli festareiden virallisissa avajaisissa. Bussin ovien avautuessa kaikki suuntasivat silmät kiiluen kohti rantaa etsien kameroitaan. Kuvia räpsittiin sydämen kyllyydestä ja ryhmäkuvia otettiinkin paljon eri kokoonpanoilla. Omaa keikkavuoroa odotellessa kerkesimme katselemaan muiden ryhmien esityksiä esim Cherokee-intiaanien perinteisiä tansseja. Pukuhuoneessa meidät yllätti spontaani ugandalaisryhmän lauluesitys. Ei ihme, että laulavaa ryhmää piiritti valtava määrä videoivia ihmisiä, olihan laulu taivaallisen kuuloista.


Perun ryhmä esiintymässä

Kun keikka 3/3 oli vihdoin ohi, kokoonnuimme ulos edelliseltä illalta tuttuun ihmisletkaan. Odotusaika kului taas mukavasti uusiin ihmisiin tutustuen ja englannin taitoja prepaten. Oli mukavaa päästä bussiin pitkän päivän ja kaikkien kolmen keikan jälkeen. Ainakin uni maittoi, vaikka käytävillä vielä raikasivat muiden ryhmien äänet ja illanvieton musiikit.


Tämän lukuelämyksen teille tarjosivat Vilma, Ansku ja Sanni



perjantai 22. heinäkuuta 2016

To 21.7 Ensmmäinen kokonainen päivä Waynesvillessä


Ensimmäinen aamu Waynesvillessä valkeni varhain lyhyiden yöunien jälkeen. Reippaana suuntasimme aamupalalle, joka osoittautui todella maukkaaksi. Aamupalapöydästä löytyi perinteisen Amerikkalaiseen tapaan pekonia, bageleita ja runsaasti erilaisia herkkuja. Söimme reippaasti ja suuntasimmekin jo ensimmäisiin treeneihin. Pihalla meitä odotti jo valkoinen activity-bussi ja innokas bussikuski Paul, tuttavallisemmin Teuvo. Teuvo esitteli meille paljon kaikenlaisia retkeilymahdollisuuksia, saa kuitenkin nähdä minne me vielä keritään.

Reenipaikka löytyi pienen ajomatkan päästä, jossa harjoittelimme illan avajaiskonserttia varten. Paikalla oli lähes kaikki ryhmät, joiden kanssa harjoiteltiin lippusaattuetta. Lippusaattue jouduttiin ottamaan muutaman kerran uudestaan, kun järjestäjät unohtivat mainita Suomen… Sellaista sattuu. Harjoitusten jälkeen ajoimme takaisin Folkmoot Centerille syömään lounasta ja reenaamaan vielä tarkemmin iltaa varten. Loppuajan ennen illan konserttia käytimme hyväksi käymällä suihkussa ja kaupassa, sekä pötköttelemällä sängyissämme.



Kello tikitti ja taas huomasimme, että meillä oli jo tullut kiire. Nopeasti fereesit päälle ja suuntasimme kohti Eaglenest taloa, jossa pidetään monia muitakin festivaalikonsertteja. Paikanpäällä huomasimme suuren määrän autoja ja ihmisiä odottamassa pääsyä sisälle. Emma löysi Folkmootin sivuilta festivaalin olevan Kaakkois-Amerikan top-20 tapahtuma, joten ymmärsimme suuren yleisömäärän. Harmiksemme emme nähneet muiden esityksiä, vaikka esiinnyimmekin aika alussa. Esitimme Pispalan Sottiisin Karjala alue-osuuden. Lavan pienestä koosta huolimatta esitys meni hyvin.

Keikan jälkeen menimme nauttimaan noutopöydän antimista yhdessä muiden ryhmien kanssa. Paikanpäällä otettiin myös ryhmäkuvia muiden ryhmien kanssa, jonka jälkeen siirryimme yhteiseen letkatanssi lopetukseen. Letkatanssi edellytti maiden sekoittumista, joten uusia ystävyyssuhteita alettiin heti luomaan.



Ilta huipentui taivaan täydeltä salamiin, metsän reunassa välkähteleviin tulikärpäsiin ja vapaamuotoiseen tanssimiseen. Livahdettiin hieman aikaisemmin iltakemmakoista, jotta kerkeisimme varaamaan parhaat suihkut hyvillä paineilla ja painamaan päämme pehkuihin ajoissa. Kotimatka sujui iloisesti rallatellen joululauluista tanhukipaleisiin. 


Ensimmäinen päivä oli oikein onnistunut ja kävimme onnellisina nukkumaan!



- Sonja ja Julia