Tiistai 26.7.16
Aamumme valkeni virkistävän vapaapäivän jälkeen väsynein
tunnelmin tyttöjen puolella, sillä he päättivät pestä pyykit yöllä toisin kuin
pojat olivat fiksuja ja tekivät saman asian jo edellisenä aamuna.
Aamu oli poikkeuksellisesti
kiirettä täynnä sillä melkein heti aamupalan jälkeen oli hypättävä bussiin ja
matkamme alkoi kohti Cherokee-intiaanien reservaattia. Reservaatissa saimme mahdollisuuden
tutustua heidän elämäänsä ja historiaansa niin museossa kuin 1700- luvun
tyyliin rakennetussa reservaattikylässä. Kylässä saimme opastetun kierroksen,
jossa meille esiteltiin intiaanien elämään. Kierroksen jälkeen olisimme
päässeet näkemään taisteluesityksen, mutta tiukan aikataulun vuoksi se jäi
meiltä väliin. Museossa pääsimme kuulemaan Cherokee-intiaanien kansantaruja.
Ennen ruokaa tutustuimme siis Cherokee-intiaanien elämään
luontokierroksella ja keikkamme jälkeen menimme museoon, jossa näimme yli 8000 vuotta
vanhoja esineitä (lähinnä kivisiä). Asiaa oli hyvin vaikea ymmärtää, sillä oli
aivan epätodellista, että niin vanhat esineet olivat säilyneet ehjinä. Esineiden
lähettyvillä piti olla hyvin varovainen eikä mihinkään saanut koskea jottemme
rikkoisi mitään, sillä vakuutuksemme tuskin riittäisi korvaamaan esineitä.
Museokierroksen jälkeen (joka jäi kesken) tulimme vauhdilla
takaisin koululle syömään, sillä toinen esitys odotti tanssijoitaan. Ruokailu
oli todellakin vain pikainen käynti koululla, sillä kerkesimme olla vain 30 minuuttia
paikallaan. Tässä vaiheessa päivää väsymys alkoi jo hieman painaa, mutta ruoka
piristi porukan taas tanhukuntoon. Syötyämme hyppäsimme bussiin, joka kuljetti
meidät esiintymidpaikalle. Paikalle päästyämme pidimme pihalla pikaiset
paikkojen tsekkaus-reenit, jotta olisimme valmiita keikalle. Keikka meni hyvin
lavan pienuudesta huolimatta. Matkamme koululle alkoi hyvillä mielin. Matka oli
kestänyt ehkä 5 minuuttia, kun laulu alkoi raikaa bussissa numero 8104.
Kuskimme Teuvo (eli Paul) ilahtui asiasta hyvin paljon, sillä hän on
huomattavasti suomalaisten kansanlaulujen ystävä. Teuvo antoi meille kaikille todella
hienot kaulakorut, jotka hän oli ostanut Cherokee-museon kaupasta.
Ville, Osku ja Emma