sunnuntai 7. elokuuta 2016

1.-2.8.2016 Kotiinpaluun maanatai.

Tervehdys vaan kotisohvalta! Matka on saanut päätöksensä ja matkustus itsessään sujui riittävän hyvin, sopivan väsyneesti ja mahdollisimman mukavasti. Waynesvillestä Lappeenrantaan välille mahtuu monta etappia ja noin 25 tuntia matkustusta busseissa ja lentsikoissa.

Lähtö realisoitui aikaisin maanantaina, kun väsyneet tanssijat heräilivät tai jatkoivat hereillä keikkumista neljän aikaan aamulla. Viimeiset tavarat survottiin laukkuihin ja hyvästelimme meidän oppaat John Michaelin ja Taran ennen bussiin siirtymistä. Meille olisi riittänyt myöhäisempikin lähtö, mutta samaan aikaan lentokentälle oli lähdössä myös Japani, Domikaaninen tasavalta ja Texasin meksikolaiset, joten asiaan ei täysin pystytty vaikuttamaan. Cherokee Boys Club järjesti kyydin ja vaikutti siltä, että kaikki koittivat levätä ja nukkua niin hyvin kun vain voi, posket ikkunassa, penkillä sykkyrässä tai käytävällä pötköllään. Lentokentälle saapuessa kaikki matkalaiset vaikuttivat hieman hitailta ja uneliailta, vajaa satakunta laukkua purettiin ruumasta ja kaikki kelpasivat unelialle kotiutujille.

 Haikeutta ja kiitollisuutta lähdön hetkellä.

Charlotten lentokentällä ensimmäinen haaste oli saada kaikille toimivat lentoliput! American Airlinesin järjestelmä kyllä löysi Ossille ja Lassille voimassaolevat lippuvaraukset, mutta lentolipun hyväksyntä ja tulostaminen vaati kolmen virkailijan yhteistä tuumailua. Ihmiset voittivat tällä kertaa tietokoneen ja meillä oli aikaa odotella lippuja. Charlottessa odottelun lomassa selailtiin lomakuvia, lueskeltiin ja söimme poikien kanssa amerikkalaisittain aamupalaa Burger Kingistä. Samalla kertaa päätin että kotiutumisviikon ruokavalioon ei tule kuulumaan enää ainuttakaan hampparia, vaan satokauden tuoreita kasviksia! Uskoisin että moni muukin nautti suuresti ruisleivästä ja kotimaisista vihanneksista.

Charlotte - NY välin lentsikka parkissa.
Lento New Yorkin JFK-kentälle myöhästyi lähdössä tunnin, emmekä jaksaneet vielä huolestua jatkolennolle ehtimisestä. Lennon aikana kapteeni kuitenkin kuulutti määränpäästä lennonjohdon terveisiä, ilmailusää oli kuulemma haastava ja kiitoradat pahoin ruuhkautuneet. Aluksi meitä oli pyydetty odottelemaan yläilmoissa, sitten tuli pian evättävä laskeutumislupa, mutta lopulta lentomme pääsi laskeutumaan sujuvasti emmekä juuri joutuneet pyörimään ympyrää. Kapteeni ainakin piti matkustajat tilanteen tasalla. Väsyneenä lentäminen pistää nukuttamaan, joten matka John F Kennedyn kentälle vierähti nopeaan.

Mielestäni en ole koskaan nähnyt täyden lentokoneellisen ihmisiä tyhjentyvän yhtä sujuvasti ja joutuisasti kuin meidän laskeuduttua myöhässä. Kukaan ei jäänyt tumpuloimaan käytävän tukkeeksi ja osa matkustajista jäi ystävällisesti istumaan penkkeihinsä päästäen jatkolennoille kiirehtivät poistumaan ensin. Meille ei New Yokin kentällä juuri jäänyt odotteluaikaa, kahvi mukaan ja vessan kautta portille jonottamaan.

Havainto lentokentältä: Yhdysvalloissa hanavesi vaikuttaisi olevan melko turvallista juotavaksi, vaikka raskaasti klooratun veden maku ei aina ole miellyttävin mahdollinen. Ihmiset näyttävät juovan paljon pullovettä, joten haperoista muovipulloista tulee valtavasti jätettä joka kyllä tökkää kierrättämisen periaatteet hyvin omaksuneen suomalaisen silmään. Lentokentillä vesihanat ovat poikkeuksetta ihanan hygienisiä ja helppoja automaattihanoja, mutta niiden pesulämmin vesi ei houkuttele täyttämään omaa juomapulloa. Lentokentillä löytyi meitä ilahduttavia juoma-automaatteja joissa oli erillinen kätevä täyttöpiste vesipulloille! Vesiautomaatin laskuri kertoi minulle että täyttäessäni patinoitunutta alumiinipulloani raikkaalla vedellä oli se 211 382. säästetty muovipullojäte. Tykkäisin kovasti jos tämän tyyppiset juomapullojen täyttöpisteet yleistyisivät Suomessakin!


Finnairin lennolla Helsinkiin unta ja elokuvia.

Seuraavakin lentomme viivästyi nousuvuoroa odotellessa, ruuhkautuneella kentällä oli lentokapteeni Pekan mukaan parisenkymmentä konetta jonossa ennen meitä. Lentskareita nousee hurjalla tahdilla eikä odottelussa kestänyt kymmentä minuuttia pitempään. Tuntui helpolta matkailulta lösähtää Finnairin penkkiin ja valmistautua viihtymään paikoillaan seuraavat yhdeksän tuntia, elokuvia oli vapaasti valittavissa ja ruokaakin saattoi odottaa ilmestyvän käsivarren mitan päähän, jees! Koneessa tosiaan tarjoiltiin illallinen kellon ollessa kaksi yöllä Suomen aikaan. Ruokailun jälkeen näyttöruudut istuimien selkänojissa joko himmenivät tai esittivät uinahtaville matkustajille valittuja elokuvia tai sarjoja. Lentokoneessakin voi nukkua kohtalaisen hyvin, mutta kun edes kylkeä ei pääse kääntämään, niin kropassa alkava jomotus herätti minut parin tunnin välein käytävälle jumppaamaan jäseniä. Skandeja ylitettäessä Paula viereiseltä penkiltä herätti minut  aamupalalle. Loppumatka Helsinkiin meni nopeasti ja laskeutumista odottavissa tunnelmissa.



Helsinkiin saavuttaessa tunnelmat olivat yllättävän tasaiset ja kotitumista odoteltiin kovin. Reissu oli mennyt loistavasti, kaikkia väsytti miltei vuorokauden matkustaminen joka jatkuisi vielä ja näiden ihanien ihmisten kanssa tultaisiin jo pian tapaamaan tanssin merkeissä. KimuranttiKirjavat marssivat määrätietoisesti matkalaukkulinjastolle poimimaan ryhmän pakaasit talteen. Eräs asia joka oli taas huomioitava, ympäröivät ihmiset ymmärtävät kieltäsi eikä ole sopivaa huudella ihan kaikkia höhötyksiä ja pieruvitsejä julkisella paikalla! Lappeenrantaan jatkava pääjoukko eriytyi omaksi porukakseen ja muualle suuntavat tanhuajat sekä muusikot hyvästeltiin lämpimin toivotuksin ja halauksin.

Tilausajopikkubussi odotti meitä parkkiksella valmiina lähtöön. Matkalaukut mätettiin perälärriin ja ihmiset nousivat autoon nauttimaan viimeisitä kilometreistä. Loppumatka sujui oikein hyvin. Lappeenrannan matkakeskuksella meitä oli vastassa odottava joukko omaisia. Menestyksekkään USA:n reissumme viimeinen päivä oli raskas ja pitkä, mutta mikäs siinä! Kotiin on aina ihana tulla, varsinkin mahtavalta matkalta!



Terveisin Lassi

perjantai 5. elokuuta 2016

31.7 Viimeinen kokonainen päivä festivaaleilla

Heräsimme haikeisiin tunnelmiin kahdeksan jälkeen ja valmistauduimme ryhmien yhteiselle aamupalalle. Syödessämme kuulimme, että amerikkalaiseen tapaan aikataulu oli jälleen muuttunut ja yhteinen ohjelma ei alkanutkaan vielä. Käytimme kuitenkin ylimääräisen ajan hyödyksi ja aloitimme kukin setvimään räjähtäneitä laukkujamme matkustuskuntoon.


Pienen alkusäädön jälkeen siirryimme isona smurffilaumana takaisin ruokalaan, jossa valmistauduimme lahjojen jakotilaisuuteen. Tilaisuuden alussa festivaalin järjestäjät ja tärkeimmät tukihenkilöt pitivät lyhyitä puheita ja moni herkistyikin tajutessaan yhteisen festivaaliaikamme olevan lopuillaan. Jokaisen ryhmän edustuspari kävi vastaanottamassa kunniakirjan ja kiittämässä festivaaliväkeä. Saimmekin jokainen hienon Waynesville kassin, juomapullon ja pinssin! Jihuu!
Kaiken tämän jälkeen suuntasimme koko konkkaronkka Folkmoot Centerin portaille ottamaan yhteiskuvan, jonka saamme kehystettynä muistoksi Suomeen!


Päivän agendana oli mennä tubaamaan eli lillumaan koskeen renkailla. Siitä innoissamme ryntäsimme luokkaan vaihtamaan uimavarusteet päälle ja pian olimmekin jo valmiina lähtöön! Kuitenkin jälleen aikataulu petti ja jouduimme meistä riippumattomista syistä odottamaan hieman pidemmän tovin lähtöä. Pääsimme vihdoin ja viimein lähtemään ja söimme matkan aikana lounaamme (pitsaa, nam!) Perillä Teuvo jätti meidät parkkipaikalle uima-asuissamme odottamaan ja lähti hakemaan itse renkaita. Renkaiden haun piti kestää vain hetken, mutta se hetki muuttui pian lähes tunniksi ja aloimmekin jo kärsimättöminä vilkuilla kelloa. Pian kuitenkin tuttu Activity bussi ilmestyi näkökenttäämme ja pojat pääsivät purkamaan lastia. Oli siinä kyllä huima näky, kun bussimme oli täynnä keltaisia uimarenkaita. Meillä kaikilla oli hauskaa lilluessa, vaikka renkaat jäivätkin melkein joka kiveen kiinni ja irti pääseminen vaati välillä hieman väkivaltaisempia otteita. Valittetavasti kuitenkin itse ylipapittaren Merjan ilo loppui lyhyeen, kun hänen renkaansa meni jo ensimmäisen sillan kohdalla rikki :(





Selviydyttyämme takaisin koululle kuulimme, että meillä oli vain alle tunti aikaa syödä, meikata, laittaa hiukset ja pukea puku päälle. Olimme ajoissa valmiina ja suuntasimme kohti Lake Junaluskaa, jossa meillä oli festivaalin viimeinen keikka. Keikka meni hyvin ja lopuksi teimme kaikkien ryhmien kanssa kynttiläkulkueen, joka oli kyllä hieno näky! Tapahtuman jälkeen otimme ryhmäkuvia ja pääsimme lähtemään ensimmäisten joukossa koululle.




Illalla oli vuorossa Dominikaanisen Tasavallan late nighter, joka jäi meiltä aika pahasti väliin, sillä aikaisen kotiinlähdön takia meidän piti jakaa muille ryhmille lahjat. Lahjojen jako jatkuikin pitkälle yöhön ja suomalainen laulu raikui käytävillä vielä yön pikkutunteina.

                                



Päivän teille selosti Julia ja Ansku






torstai 4. elokuuta 2016

Lauantai 30.7


Aamulla heräsimme ja huomasimme, että meillä on tunti aikaa keikalle lähtöön. Kamala sykkiminen alkoi ja kuinka ollakaan olimme ajoissa valmiina. Tosin jonkun lettejä letitti kaksi ihmistä ja monellakin oli vain pikameikki naamassa. Bussi oli jo liikkeellä kun huomasimme että Emmi, Ville ja Jussi puuttuivat sillä he odottivat bussia toisessa paikassa. Onneksi he löytyivät pian ja pääsimme lähtemään keikkapaikalle.Keikkamme oli markkinoiden yhteydessä ja tunnelma oli paikallinen. Hätäisestä valmistautumisesta huolimatta keikka meni hyvin. Meidän onneksemme aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Keikan jälkeen menimme vilvoittelemaan paikalliseen kirkkoon, jossa myös myöhemmin päivällä ruokailimme. Meillä oli hieman vapaa-aikaa joten osa porukasta lähti kiertelemään kojuja, Kaiken näköistä tarttui matkaan mukaan.
 Pidimme kaupungilla myös 15 minuutin pituisen tanssiopetus tuokion. Kaupunkilaiset olivat innoissaan senistä ja pukkileikistä. Oli ilo huomata kuinka paljon ihmisiä osallistui. Tapasimme myös suomea puhuvan naisen ja hänen tyttärensä, matkan aikana moni tuli kertomaan sukulaissuhteitaan suomalaisiin.












Opetuksen jälkeen saimme vielä hetken vapaa-aikaa, jonka jälkeen jokainen sai lähteä omaan tahtiinsa busseilla takaisin kohti majoituspaikkaa. Juuri kun olimme lähdössä busseille rankkasade iski. Onneksi tällä kertaa olimme osanneet varautua sateenvarjoin. Tosin supikkaat kastuivat aika pahasti.
Kerrankin meillä oli aikaa valmistautua illan Orange Peel- partyihin rauhassa. Osalla tytöistä meinasi tulla paniikki illan vaatetusta miettiessä, mutta juhlimaan lähdettäessä kaikki kuitenkin löysivät päälle pantavaa. Sillä aikaa kun tytöt häsäsivät tukkaa, vaatteita ja meikkejä pojat käyttivät ajan hyödyksi nukkuen. Iltaan lähdettiin odottavin tunnelmin.

Juhlapaikkamme oli tunnin ajomatkan päässä. Sinne päästyämme meille selvisi, että kaikkien 21vuotiaiden olisi pitänyt ottaa passi mukaan. Informaation kulussa oli ollut ongelmia emmekä olleet tajunneet, että Amerikassa turvatoimet ovat näin tiukat. Passit kun olivat koululla alaikäisten lisäksi suurimmalla osalla täys-ikäisistä oli alaikäisten rastit kädessä.
Paikka oli yökerhomainen, jossa dj soitti musiikkia. Kävimme tanssahtelemassa lattialla mutta noin tunnin oleskelun jälkeen nälkä voitti ja päätimme lähteä syömään.


Bussissa meille kuitenkin selvisi että koululle oli tilattu festivaalien puolesta pitsaa. Pitsan saapumista odotellessa kerkesimme jutella tovin, mutta onneksi hetken kuluttua oppaamme kantoivat pitsalaatikoita ruokalaan. Pitsaa syödessä tunnelma piristyi ja jotkut myös tanssahtelivat musiikkia raikaavan ruokasalin lattialla. Takana oli kuitenkin pitkä päivä joten osa porukasta meni heti ruokailun jälkeen suihkun kautta nukkumaan.  

Terkuin Sanni, Olga ja Ville

Perjantai ja Suomi Late Niter!!

Perjantai 29.7.2016

Ja sitten olisi kauan ja hartaasti odotettu SHOPPAILUPÄIVÄÄÄÄ!!! Ainankin tyttöjen mielestä. No tietenkin myös poikien. Ennen sitä upeaa tapahtumaa oli ohjelmassa seuraavaa:
Perjantaina oli Suomen vuoro järjestää Late Niter-illanvietto. Tämä tarkoitti sitä, että herätys oli jo seitsemän aikaan aamulla, jotta ehdimme rakentamaan kaikkea mitä olimme suunnitelleet. Eipä siinä nyt toki hirveästi rakentamaan ehtinyt, mutta meillä oli selvät sävelet mitä teemme kun tulemme takaisin majoitukseen. Ohjelmahan oli niinkin omalaatuinen kuin suomalaiset pikkujoulut. Oli suunniteltu alkulaulua, joulupuuroa, leikkejä, tanssia ja saattaapa itse joulupukkikin tulla paikalle. Mutta siitä kohta lisää.
Aamuhässäkkää
Kuljettajamme Paul, eli suomalaisittan Teuvo, oli jostain syystä puoli tuntia myöhässä, ja shoppailuvimman sumentamat KimuranttiKirjavat alkoivat jo kihisemään koulun ulkorappusilla Teukkaa odotellessa. Teukka tuli kuin tulikin, ja otimme keulan kohti Ashvillea ja Outlet-ostoskylää. Päästiin sitten kuin päästiinkin kaupoille ja sitä sähinän määrää kun porukka syöksyi ulos bussista kauppoja kohti. Reipas kolme tuntia myöhemmin oli kassia ja pussia sen verran tarttunut matkaan että hyvä kun bussiin mahduttiin.
Kaupoilla käyty
Päivä kului Ashvillessa. Ohjelmassa oli kauppahommien jälkeen kulkue ja keikka paikallisessa teatterissa. Niin ja oli pieni kahden minuutin rykäisy myös kulkueen päätteeksi torin lavalla. Jalkapatikassa siirryttiin keikkapaikalle. Teatterilla oli aika erikoinen tekniikkahenkilökunta, jonka mukaan (ja tämä on nyt kirjoittajan oman ymmärryksen perusteella kirjoitettu) lavalla ei saanut tehdä soundcheckeja eikä muita keikkaan valmistavia toimia. Guidomme Tara kuitenkin vaihto pari Sanaa tekniikkapomon kanssa ja kuinka ollakaan pääsimme tekemään soundin. Ja sitten vain keikille!



Folkmoot tarjosi meille vielä keikan jälkeen jädet viereisessä jäätelöbaarissa, ja oli muuten melkoisia hötöntötteröitä. Maistui! Erikoinen ja oiva tapa tehdä noita jädejä on, että kaikki “täytteet”, eli strösselit sun muut leivotaan jäätelöannoksen sisään. Erittäin jees! Jätskihommien jälkeen sitten kiireen vilkkaan takaisin majoitukseen rakentamaan oma Late Niter loppuun.



Onnelliset tytöt
 Ja sitten siis iltahommiin. Saimme aika kivasti määräaikaan mennessä kaikki valmiiksi, ja 23.00 saimme hommat käyntiin. Aloitimme juhlat, jouluteeman mukaisesti, laulamalla “maa on niin kaunis”. Sähkövalot sammuksissa ruokasalissa ja vain kynttilät paloivat. Mahtoi siinä olla muilla mailla ihmettelemistä…
Illan aikana tarjoilimme riisipuurot (normaaleista riiseistä mutta oikein hyvää puuroa siitä tuli), leikitimme ponileikit, opetimme ja kisasimme tikkuristissä, teimme ranskanlettejä letityspisteessä, ja oli meillä myös suominimigeneraattori. Esimerkiksi US/Meksikon Juan Noe Villegasin nimi taipui muotoon Niilo Äyriäinen.


Vielä viimeiset säädöt ennen h-hetkeä
Letityspiste
Puuropisteellä kävi kuhina
Sonja selosti suomalaista jouluperinnettä
Yksi huipentumista oli, kun itse joulupukki saapui paikalle muorinsa kanssa. Kaikki ryhmät saivat esittää vuorotellen jonkun oman maansa joululauluista sekä ottaa yhteiskuva joulupukin ja muorin kanssa. Oli kyllä siistiä päästä seuraamaan muiden maiden jouluperinteitä sekä reaktioita joulupukkiin. Esimerkiksi Ranska vain istui piirissä pukin edessä kuin pienet lapset ja lauloivat laulunsa. Oli kyllä hauskaa. Lopuksi Pukki vielä jakoi kaikille maille lahjat ennenkuin täytyi lähteä seuraavaan paikkaan!
Pukki valmiina!

Illan kruunasi timattiakin timanttisempi soittolista, joka oli toki vain kolme biisiä pitkä, mutta niin kova! Ensin kuuminta bilemusiikkia Antti Tuiskun tahtiin, sitten aivan puun taka Lordin Hard Rock Hallelujah ja lopuksi Daruden Sandstrom. Festivaaliväki oli aivan myyty. Erityisesti Lordi kolisi ja kovaa!
Late Niter onnistui siis yli odotusten, ja iso suurtalouskattilallinen riisipuuroakin meni kaikki. Huomenna on toisiksi viimeinen päivä ennen kotiinlähtöä. yhyy. Tiedossa on markkinat Kotikylässä sekä illalla bileet Ashvillessa eräällä klubilla. Huomisiin siis!

-       Jussi ja Emmi

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Torstai 28.7



Heräsimme torstaiaamuun haikeissa tunnelmissa, sillä Sonja K. ja Suvi lähtivät aamulla kotimatkalle ehtiäkseen vielä häihin kotoSuomeen. Koko sakki nousikin tavallista aikaisemmin ehtiäkseen hyvästelemään lähtijät. Hyvästien jälkeen olikin taas jo rutiiniksi tulleiden aamutreenien vuoro, jonka jälkeen kiiruhdimme bussiin, joka suuntasi tänään kohti Franklinia. Franklinin pikkukaupunkiin saavuttuamme oli vuorossa paikallisen Rotary-järjestön tarjoama lounas, joka tarjottiin takakonttigrilleistä hot dogien muodossa. Söimme lounaan piknik-hengessä ulkona, jonka jälkeen pääsimme katselemaa tuota pikkuista kylää.
Koko sakki jonottamassa hodareita 
Franklinissä oli kokonaista kolme eri museota (jalokivi, historiallinen sekä skottiruutu museot), joihin pääsimme tutustumaan. Meidän joukon suosituin vierailukohde taisi olla vanhaan vankilaan rakennettu jalokivimuseo. Pienen museo- ja shoppailukierroksen jälkeen olikin vuorossa pukujen vaihto ja kulkueeseen valmistautuminen. Pukujen vaihto tapahtui tänään jo melko rutiinisti nurmikolla, kaupungin talon nurkalla. Sitten olikin jo vuorossa kulkue, joka oli ehkä noin 300 metrin mittainen ja siten varmasti reissun lyhyin. Käytännössä kuljimme pääkatua ja kiersimme kaupungin talon päätyen samaan paikkaan, jossa muutamaa tuntia aiemmin olimme nauttineet hodarit lounaaksi. Kulkueen lopussa kaikki ryhmät vielä keikkasivat pienen setin. Meillä oli tänään vuorossa Saimaanrannan valssi.

Dominikaanisen tasavallan värikäs bändi, taustallaan hodarigrilli
Keikan jälkeen hyppäsimme taas bussiin, kuljettajamme Teuvo painoi kaasua ja siirryimme illan keikkapaikalle. Ja olipahan aika hieno paikka! Smoky Mountains Center, jossa meitä odotti iso teatterilava ja yleisö sai nauttia Siirtolaiset-setistä. Ennen keikkaa suunnittelimme vielä omaa, tulevaa late nighteriamme ja kaiken suunnittelun lomassa Lassi ehti ottaa vielä noin tunnin unetkin pöydän alla.
Stagella riitti kokoa! 
Onnistuneen keikan jälkeen suuntasimme Folkmoot Centeriin ja Perun isännöimiin iltamiin jotka osuivat sopivasti Perun itsenäisyyspäiväksi. Alkuun iltamissa piteli hieman hiljaista, mutta sitten Suomi-tytöt liittyivät kisailuun, ja siitähän meno sitten lähtikin käyntiin! Ja kyllä sitä myös Japanin tyttöjä vietiin, kun Lassi ja Jussi pyörittivät heitä tanssikisassa! Japanilaisen ryhmän tytöt olivat kulttuurinsa mukaisesti huomattavan ujoja, siksi tanssipareilla kestikin hetki tutustua toisiinsa ja löytää yhteinen svengi perulaisiin lattari-rytmeihin. Suomi niitti myös mainetta iltamissa, kun arvoisa pj:mme Sonja voitti yhden kisoista ja ansaitsi näin itselleen upean perulaispipon palkinnoksi. Pian olikin aika sanoa Buenas Noches ja painua pehkuihin.

“Viva El Perú Carajo!” Sonja ja voittopipo.

Torstain teille tekstiksi taikoi Salla ja Lassi.

maanantai 1. elokuuta 2016

Keskiviikon touhut

Kirjavat jenkkilä keskiviikko 27.7.


Heräsimme aamulla aikaisin, josta suoraan pikaiseen aamupalaan, jonka jälkeen heti parin tunnin reeneihin.
 

Reenien aikana kurkkukipuiset kävivät ensiavussa hakemassa lääkkeitä vaivoihinsa. Reenien jälkeen vaihdoimme nopeasti edustusvaatteet päälle ja pakkasimme puvut mukaan. Aikataulun tiukkuuden takia jouduimme ottamaan ruokaa mukaan bussiin. Matkalla Henderssonvilleen ajoimme erittäin pomppuista ja röykkyistä tietä, joka sai myös takapenkille pakatut kinkut ja juustot hyppimään ja astiat kaatumaan. Saavuttuamme keikkapaikalle meillä oli nopea puvunvaihto ja kiire keikalle, koska meidät oltiin laitettu esiintymisjärjestyksessä ensimmäisiksi.


Keikkasimme kansallispuvuissa pertsat ja hurjahoijakan. Keikan jälkeen vaihdoimme heti esiintymisvaatteet pois ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti Ashevilleä. Matkalla pysähdyimme syömään MC Donaldsissa, koska kaikilla oli kova nälkä eikä ruokaa ollut muuten saatavilla.


Päästyämme Ashevilleen kuskimme Paul(Teuvo) jätti meidät kaupungin keskustaan, jossa meillä oli noin tunti aikaa shoppailla. Keskustassa pyörimisen jälkeen lähdimme kohti seuraavaa keikkapaikkaa, joka oli hyvin ahtaiden ja jyrkkien teiden päässä. Paikalle päästyämme vaihdoimme taas puvut päälle ja lähdimme ihmettelemään esiintymislavaa. Paikka muistutti hyvin pitkään Lappeenrannan kesäteatteria, mutta lava oli vain paljon pienempi.


Lavan pienuudesta huolimatta keikat Öitsit ja Nostatus menivät hyvin. Keikan jälkeen vaihdoimme vaatteet ja kokoonnuimme lavan taakse nurmikolle pikku picnikille syömään bussiimme pakattuja eväitä.


Keikkapaikalta poispääseminen meinasi tuottaa Teuvolle vaikeuksia, koska bussi ei meinannut mahtua kapeista ja jyrkistä käännöksistä. Paluumatka takaisin majoituskoululle sujui leppoisasti lauleskellen ja osalla nukkuen. Koululle päästyä pidimme paidan jako seremonian oppaillemme ja Teuvolle, jonka jälkeen kaikki Meksikon illanviettoa seuraamaan.

    
Meksikolaiset olivat koristelleet ruokalan hyvin värikkääksi ja houkuttelevaksi. Tarjolla oli Meksikolaisen ruuan lisäksi erilaisia drinkkejä esimerkiksi kaljaa johon oli sekoitettu tomaattimehua ja erittäin vahvaa chili murskaa, mutta drinkit olivat tarkoitettu vain täysi ikäisille eli yhdysvalloissa 21 vuotta täyttäneille. 
Illanvietossa oli enimmäkseen yhteistansseja ja muutamia kilpailuja. Illan hauskin kohta kuitenkin syntyi Japanilaisen vanhan herran toimesta, kun hänelle tuotiin yksi chilikalja, jota juodessaan hänen ilmeet ja eleet hauskuuttivat meitä. Illan päätteeksi oli Meksikolaisen piñatan hajoittaminen. Pinatan hajoittamiseen valittiin jokaisesta maasta yksi edustaja joka pääsisi hajoittamaan piñaattaa. Hajoittaminen kuitenkin keskeytyi heti ensimmäiseen osallistujaan, koska piñata tipahti katosta. jäimme odottamaan että piñata korjattaisiin takaisin kattoon, mutta siihen meni niinkauan aikaa että päätimme lähteä nukkumaan.


Tässä vielä meidän muistilista päivän tapahtumista. Hieman jo väsymys meinasi painaa listaa tehdessä.

Terveisin Rasmus, Elli ja Ossi