Aamumme alkoi tavallisesti aamupalalla.
Tänään saimme jopa toivomaamme puuroa pienellä jenkkiläistwistillä. Sitten
alkoi valmistautuminen paraatiin ja tapamme mukaan kiirehän siinä tuli.
Kiireestä huolimatta ehdimme Teuvon bussiin suomen liput mukana. Bussissa
tajusimme, kuinka kauniina olimme, kun kaikilla oli pyhikset ja johannekset
päällä.
Päästyämme paraatipaikalle odottelimme
hetken, että kaikki olisivat valmiina ja kertailimme avokatrillin vuoroja.
Lähtöä odotellessa saimme kuulla, että vettä olisi tarjolla vasta paraatin
päätepisteessä. Neljän tunnin kulkueista kokemusta omaavat kirjavat muuttuivat
heti janoisiksi. Onneksi tämä paraati ei ollut niin pitkä, vaikka kuuma olikin.
Paraatissa oli niin mukavaa, oi jospa
oisitte saanut olla mukana. Yleisö oli aivan ihana: he vilkuttelivat,
taputtivat ja olivat kovin otettuja nähdessään meidät. Laulu raikui kauniisti,
koska torvia ja rumpuja ei ollut liian lähellä. Tanssimme Avokatrillia sekä
Jaalallaa ja hauskaa oli. Erityisesti avokatrillin tanssiminen tuntui upealta,
kun kaikilla oli kansallispuvut päällä. Bändimme Käenkujan Studio Orchestra
from Sörnäinen piti yllä hyvää menoa ja meininkiä koko kulkueen ajan. Saimme
tanssia alamäkipolkkaa heidän tahtiinsa. Paraatin jälkeen tapasimme
suomalais-jenkkiläis pariskunnan, jotka kyselivät meiltä paljon kaikenlaista ja
kertoivat meille myös itsestään. Kaiken jälkeen palasimme Teuvon kyydillä
Folkmoot Centerille syömään.
Torkuimme tovin ja pistimme puvut päälle:
osalla pyhis, osalla fereesi, osalla ryssä, osalla Johannes ja osalla
siirtolaiset. Tässä pukujen kirjossa kävelimme seuraavalle keikkapaikalle Teuvo
peräsämme. Tämä keikka olikin erilainen kuin muut. Esiinnyimme lasten
festareilla ja pikku keikan jälkeen pääsimme tanssimaan ja leikkimään lasten
kanssa. Opetimme heille pukkileikin, senin ja huutonkatrillin. Puheenjohtaja
Sonja pääsi vetämään tukkia. Aikuiset ja lapset olivat kaikki innokkaasti
täysillä mukana. Myös aiemmin tapaamamme pariskunta oli mukana tanssimassa. Kimurantin
pojat saivat nopeasti uusia kavereita pikkupojista, joiden kanssa he leikkivät
ja juoksivat pihalla opetustuokion jälkeen. Meistä tuli myös julkkiksia yhdelle
pienelle tytölle, joka keräsi kaikilta nimmarit vihkoonsa. Ennen kuin palasimme
Folkmoot Centerille näimme lavalla pieniä vaaleanpunaisia tyttöjä
pyörittelemässä pyllyjä kuin suuremmatkin supertähdet.
Vihdoin saimme laittaa tavalliset vaatteet
päälle ja kimurantin tytöt hyödyntivät tilanteen laittamalla vielä hiukan
parempaa päällensä. Ja sitten pääsimme shoppailemaan Waynesvillen söpölle
pääkadulle. Matkaan tarttui lahjoja ja lisäkiloja, kun lähes kaikki
keskittyivät juomiin ja jäätelöihin. Pääkadulta löytyi ihastuttava joulukauppa,
jossa kävimme ihmettelemässä ja hassuttelemassa. Teuvon tuotua meidät takaisin
osa jatkoi shoppailua vielä lähialueella ja osa suuntasi suoraan syömään.
Mahat täynnä lähdimme taas keikkaamaan.
Tällä kertaa Teuvo vei meidät paikallisen Collegen lavalle. Ennen keikkaa
osalta kirjavista lähti lapasesta ja he perustivat Dance Ensemblen nimeltä The
Umbrellas, loivat upean koreografian, jota Misty Horizon säesti kauniisti
soivalla tulkinnallaan kappaleesta Singing in the Rain. Koetanssien jälkeen
myös Lauren Rainbow pääsi koeajalle ensembleen luvattuaan maat ja taivaat. Tämän
hassuttelun jälkeen oli hyvä pöhinä lähteä vetämään Siirtolaisten revanssikeikka.
Keikalla olikin hyvä tunnelma ja sopivasti vauhdikas musiikki. Keikan jälkeen
jäimme katsomaan loppukonserttia, jotta talkooväki ehti valmistella USAn ja
Cherokeen late nighteria majoituskoululla.
Keikan jälkeen valmistauduimme
illanviettoon. Osa oli rättipoikkiväsyneitä ja jäivät nukkumaan, kun osa lähti
katsomaan menoa ja meininkiä. Vauhtia riitti kun ilta alkoi oppaiden omalla
tanssilla Justin Timberlaken biisiin Can’t Stop The Feeling. Oppaat vetivät
erilaisia kisoja ja meiltä oli tietysti hieno edustus mukana kisaamassa. Kisailun
jälkeen alkoi zumbahetki, jossa saatiin hikikarpalot otsalle ja lantio
liikkumaan. Sen jälkeen musiikki pauhasi ja kaikki tanssivat yhdessä. Dominit
ja Texmexit valtasivat tanssilattian ja loputkin meistä päätettiin lähteä
pitkän päivän päätteeksi nukkumaan.
Tämän päivän teille tarinoi Emmi & Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti