lauantai 15. syyskuuta 2012

Torstai

"Hello my friend, where are you from? –ääähh- -Just for you my friend!"

Päivä aloitettiin Halikarnasin disko nytkeestä josta siirryttiin unosten kautta aamikselle, jälleen hieman väsytti. Aamu vierähti häsätessä järjestelyiden parissa ja tehdessä lähtöä Bodrumin keskustaan. Suunnitelmissa oli tutustua ensin Bodrumin vanhaan linnaan ja jatkaa basaarille hankintojen pariin, mutta opasta ei yllättäen näkynyt ja suunnitelmat sai heittää arkistoon. Siirryimme suoraan tshoppailun pariin joka hoitui innnolla ja paneutuneisuudella. 

Linnaan päästiin tutustumaan aikataulun painaessa jo valmiiksi niskaan, niinpä juoksimme mystisen upean keskiaikaisen linnan ympäri. Aloitimme kierroksen historian oppitunnilla ja Marjan uskollisimmaksi kuulijakunnaksi valikoitui historiaryhmä: Sanni, Oskari, Nappis, Ville ja muut kiertokoululaiset. Linna oli kokonaisuudessaan upean vaikuttava, siellä olisi saanut kulutettua koko päivän, läpijuoksun silti tarjotessa elämyksensä. 

Lyhyet historiafaktat Bodrumin linnasta:
- Linnan rakensivat Pyhän Johanneksen ritarit (ristiretkeläiset) yli sadan vuoden aikana, 1400-luvun alusta lähtien. Se oli vahvin linna alueella ja ainut pysyvä ristiretkeläislinna.
- Linna oli valmis vuonna 1522
- Linna vallattiin 1523, ja turkkilaiset valloittajat muuttivat kappelin moskeijaksi.
- Ottomaani imperiumin aikana linna menetti puolustuksellisen merkityksensä.
- Ensimmäisessä maailmansodassa linna toimi vankilana, turkiksi "bodrum", josta kaupunki on saanut nykyisen nimensä. Tuolloin linnaa myös pommitettiin ja nykyinen minareetti on myöhemmin rakennettu jäljennös.

Linnakierroksen jälkeen palasimme hotellille väsyneinä ja hieman ärtyneinä, sillä meille ei ollutkaan tarjolla hampurilaisia, jotka olimme vartavasten tilanneet nälkäisille tanhupettereille. Ruoka on ryhmämme onnellisuudelle hyvin tärkeä, joten hetket olivat kriittisiä. Lopulta saimme kuulla ruuan tulevan "in 5 minutes" paikallista aikaa, joka vapaasti käännyttynä Suomen aikaan on noin 55 minuuttia. Tukat oli onneksi jo odotellessa letitetty ja nopean meikkauksen ja puvunvaihdon jälkeen taas mentiin. Vuorossa oli reissun toinen kulkue.

Kulkue ei ollut kovin pitkä, mutta ehdimme laulaa paljon. Kuljimme läpi rannan shoppailukatujen kohti meren rantaan pystytettyä lavaa, jolla illan gaala show tapahtui. Molempien ryhmien keikat olivat huikeita ja yleisö oli myyty. Viimeiset yhteistanssit, Kalenakatrilli ja avokatrilli, tosin nousivat uudelle tasolle, kun lava alkoi uhkaavasti huojua ja tuntui melkoisen huteralta... näppärät korjausmiehet kiristelivät lavan alla ruuveja tanssien aikana, ja meitä jo hieman hirvitti. Tanssi kuitenkin näytti tästä huolimatta hyvältä.

Gaala venyi 3,5 tuntisesti eräiden ryhmien ylittäessä jälleen annetut aikarajat niin että paukkui. Pitkän päivän päätteeksi meinasi esityksiä seuraillessa silmät ummahtaa. Yöllä tulimme sitten kotihotellille laulamaan muiden ryhmien kanssa summaten kuluneen päivän ja pian koittavan huomisen.   

Festarit valitettavasti saivat onnellisesti virallisen päätöksen, meidän jäädessä kaipaamaan muiden ryhmien seuraa ja yhteiseloa.


T: Krypto Rassi ja Mysteeri Marja 


KIMURANTIN NÄKÖKULMA


Tänään siis ohjelmassa oli Bodrumin linnaan tutustumista. Paikallisen tavan mukaan heti Bodrumin keskustaan päästyämme suunnitelmat muuttuivat. Luvassa olikin ensin shoppailua basaarissa, jee! Ja sitten linnaan tutustumista. Lopulta linna nähtiin tavanomaisella suomalaisella kiireellä. Mieleenpainuvimpana muistona linnasta jäi suuri määrä portaita, joissa oli pelottavan matalat kaiteet, hienot maalaukset linnan seinillä ja pimeä vankityrmä. Marjan historiaryhmä, joka koostui Nappiksesta, Oskusta ja Sannista, jäi pahasti muiden jälkeen yrittäessään tutkia kaikki yksityiskohdat.

Illalla oli kiire pukeutua ja laittaa itsensä valmiiksi gaala night:ia varten (ylläri sillä kiire on meille tuttua). Gaala night alkoi kulkueella joka päättyi siihen että kaikki ryhmät menivät lavalle seisomaan. Säikähdimme, kun yhtäkkiä alkoi upea ilotulitus show. Esitimme purosen joka meni upeasti lukuun ottamatta kokoaikaista pelkoa lavan hajoamisesta. Koko esityksemme ajan lava heilui edestakaisin joka hankaloitti ja samalla hauskuutti tanssimista.

Päivä oli mielestämme kaikin puolin onnistunut.

Olga ja Ansku

perjantai 14. syyskuuta 2012

Keskiviikko 4. lomapäivä

Kello 9.15 kellot soivat herätyksen merkeissä ja aamu lähti tavalliseen tapaan aamupalan merkeissä käyntiin.
Aamupalan jälkeen lähdimme lontustelemaan hotellilta hiekkarantaa pitkin kohti rantaostoskatua. Siellä kievoimme ja shoppailimme paljon kaikenlaista turkkilaista tavaraa meille.

Muutaman tunnin jälkeen saavuimme hotellille syömään lounasruuan ja sen jälkeen sulattelimme auringossa ihoa ja täysiä vatsoja. Sulattelun aikana kirjavat keksivät lempinimityksiä itselleen ja kimuranttilaisille holhokeille. (Emoryhmän ryhmänimi)  Pojat harrastivat vesiaktiviteetteja samalla ja läiskivät rantalentistä.

Uinnin jälkeen rauhotuimme ja keskityimme sekä valmistauduimme illan esitystä varten.
Söimme puvut päällä päivällisen, jonka jälkeen hyppäsimme mini linja-autoon ja suuntasimme kohti Bodrumin keskustaa ja kulkueen lähtöpaikkaa.

Kuten tavallista, Ukrainalaiset tanssijat ja soittajat olivat takanamme ja isot peltirummut kolisivat emmekä kuulleet edes omia ajatuksiamme, saatikka että laulummme olisi kuulunut. Kulkue kulki Bodrumin keskustan läpi rantaviivaa myöten ohi isojen purjeveneiden ja kalanhajuisten moottoriveneiden ohitse. Kulkue päättyi ison esiintymislavan läheisyyteen, jossa musiikki soi korvia hivelöivän lujaa ja ajatukset karkailivat kovasti sekä korvat soi. Tarkoituksena oli, että keikkaamme yhteisesti Kimurantin kanssa. Juuri ennen keikan alkua saimme tietää, että Kirjavat esiintyvät ja yllättäen vain viisi minuuttia esiintymis aikaa. Kun  näimme lavan, huomasimme ettemme meinaa mahtua edes 10 Kirjavan kanssa sinne.

Esityksen jälkeen pienen hetken kerettin seurata muiden maiden esityksiä, jonka jälkeen otimme kuvia odotellassamme bussia. Bussien saavuttua hurautimme hotellille vaihtamaan kauluspaidat ja suorat housut ja mekot sekä laittautumaan clubi-iltaa varten:  festivaalin illanvietto järjestettiin tällä kertaa Halikarnas-clubilla, jonne me kaikki pääsimme festaripasseilla, myös Kimuranttilaiset.

Halikarnas on Euroopan suurin ulkoilmaclubi johon pitäisi mahtua noin 5000 ihmistä yhtäaikaa. (ei kyllä ollut tällä kertaa..) Festariosallistujat ohjattiin sisälle muiden ohitse. Kulkeminen tapahtui metallinpaljastimien lävitse ja ovella seisovat turvatarkastajat katsoivat kassit ja pussit, poistaakseen ylimääräiset tavarat. Mentiin sisälle mein emoryhmissä, eli aina yksi Kirjava ja kaksi Kimuranttilaista yhdessä.

Sisältä paikka oli kaikista vaikuttavan näköinen, vaalea ja ihanan avara avoimen taivaan alla välkkyvine valoineen. Mahtava meininki! Saimme seurata erinlaisia show- sekä laulu esityksiä. Perustimme oman suomalaisleirin muutamien baaripöytien ääreen, josta halukkaat pääsivät tanssimaan, oli kivaa tanssia kovassa jytinässä. Limppareiden hankkiminen oli kovan työn takana: Baaritiskiltä voit tilata juoman, mutta et voi maksaa rahalla vaan halikarnaksen omalla korttilla, jolle piti ladata rahaa erikseen, jotta kortilla pystyy lunastamaan juoman ulos. Eli hankalaa! Ilta meni mein osalta Kimuranttilaisista huolehtiessa, mut silti kokemus oli hieno.

Muutaman tunnin tanssimisen ja jumputus musiikin jälkeen olimme valmiita lähtemään hotellille hiljasille yö unille.

Adioos senjoritat: Luumu ja Härde


KIMURANTIN NÄKÖKULMA

Aamupäivällä olimme hotellin lähellä shoppailemassa. Siellä oli todella lämmintä ja hyvää jäätelöä. Sonja osti söpön Jimmy Choo "merkkilaukun" ja ihanan rantamekon. Topi testaili poikien kanssa mielenkiintoisia sytkäreitä, joista sai sähköiskuja. Shoppailun jälkeen pojat pelasivat lentopalloa.

Illansuussa lähdimme kulkueeseen. Siellä lauloimme monet perinteiset laulut. Päätepaikalla meille selvisi, ettemme pääsisi esiintymään lavan pienuuden vuoksi. Meitä kaikkia se harmitti, mutta sille ei voinut mitään. Mutta Kirjavat vetäisivät kuitenkin mahtavan keikan.

Myöhään illalla lähdimme aikuisten yökerhoon, Halikarnasiin. Matkasimme sinne kolmella eri bussilla. Ensimmäiset joutuivat odottelemaan kauan viimeisiä tulijoita. Ainakin viimeisen bussin kyyti oli vauhdikasta. Ohitimme Halikarnasiin menevät asiakkaat, kuin VIP-vieraat. Sisällä yökerho teki meihin suuren vaikutuksen. Kaikki oli valkoista ja eriväriset valot sävyttivät näkymää. Paikka oli hyvin vartioitu ja varsinkin meistä lapsistä pidettiin huolta. Välillä osa kävi tanssimassa porukassa lavan reunassa. Pojat nauttivat yökerhon elämästä enemmän Coca colaa nauttien. Varhain seuraavana aamuna lähdimme uupuneina ja väsyneinä hotellille.

Sonja ja Topi




tiistai 11. syyskuuta 2012

Tiistaipäivä aalloilla

Tiistaina meillä oli ohjelmassa laivaretki Välimeren aalloilla muiden festivaalin ryhmien kanssa. Lähdimmekin matkaan heti aamupalan jälkeen kohti laituria, josta meidät poimi kyytiin "jahti" ja päädyimme samaan paattiin ukrainalaisten kanssa. Alkoi armoton auringon palvonta yläkannella! Maisemat olivat huikeita ja laiva laski ankkuriin pieneen lahden poukamaan, jossa saimme käydä uimassa turkoosissa meressä. Erityisen hienoa oli hyppiä laivan kannelta mereen. Uimisen ja auringonoton taustamusiikkina oli paikalliseen tapaan diskojytä, mm. 50cent oli kova sana. Söimme laivalla myös lounaan, jonka jälkeen laiva siirtyi uuteen poukamaan ja uiminen sai jatkua!

Auringonottoa laivan kannella

Päästiin myös uimaan, jee!
Kuviokelluntaa


Jussin ja Rassen uimahyppy


Paluumatkalla alkoi valmistautuminen tuleviin keikkoihin: tämähän tarkoitti ryhmien tytöille lettien vääntämistä merisuolaisiin hiuksiin. Kun lisää vielä tiukan merituulen niin haastetta riitti! Laivan rantauduttua olikin sitten jo kiire laittamaan loppuja hiuksia, meikkejä, pukuja... Ja sitten keikalle. Ensimmäinen keikkapaikkamme oli paikallinen ostoskeskus. Näimme siinä sivusa myös muiden ryhmien esityksiä, ja hienolta näytti. Omat keikkamme menivät myös hyvin: Kimurantin ensimmäinen oman matkan keikka oli huikea! Keikkojen jälkeen pääsimme taas shoppailemaan - ensimmäistä kertaa puvut päällä! Vaatteiden sovittaminen oli hivenen työlästä, mutta kokeneina shoppailijoina tästäkin selviydyttiin! Onnistuminen oli osittain kokeneen shoppauskoordinaattorimme ansiota: Kiitos Sonja!

Sappu keikkalla ostoskeskuksessa
Hotellille palattuamme vaihdoimmekin päälle diskovaatteet, ja sitten illallisen kautta Beach Partyihin! Bileiden löytäminen oli jokseenkin vaikeaa kryptisistä ohjeista johtuen. "It's 10 minute walk. You see that green light? It's over there!!" Noh, vihreitä valoja matkalla bileisiin oli ehkä kymmen kunta... Lopulta festivaalijohdon avustuksella löysimme kaikki perille ja bileet voivat alkaa! Diskon lopuksi oli vielä upea ja näyttävä tulishow. Kaiken tämän jälkeen palasimme väsyneinä hotellille nukkumaan. Päivä oli ollut pitkä mutta antoisa! :)

made by Elli ja Marja


KIMURANTIN NÄKÖKULMA


Mamma Mia, tästä tulee nii mahtava päivä! Tänään pitäisi lähteä veneretkelle ja heittää keikka midtownin kauppakeskuksessa ja illalla olis sit besch partyt. Päivähän lähti käyntiin aamupalalla, joka oli hyvää niin kuin aina. Veneretkeä ootetaan innolla, niin kuin koko päivää.

Laiturilla odoteltiin venettä saapuvaksi ja kun vene lähti liikkeelle nii siit alko mahtava veneretki. Parasta oli auringon otto ja veneestä mereen hyppiminen. Oltiin yhestätoista neljään ja syötiin veneellä lounas joka oli ihan hyvää. Pysähyttiin kaks kertaa hyppimään meree. Aika kului nopeasti ja koht oltiin jo takaisin laiturilla. Sitten alkoikin valmistautuminen keikkaa varten. Keikka sujui pienistä kommelluksista huolimatta hyvin. Nähtiin myös muita festareille osallistuvia ryhmiä tanssimassa. Päästiin myös puoleksi tunniksi ostoksille kauppakeskukseen. Aika oli tiukka mutta siinäkin ajassa ehti tekemään hankintoja. Keikalta tultua aloimme valmistautua beach partyihin, jouduimme odottamaan hetkenne ennen kuin opas veisi meidät sinne. Opas saapui mutta opas ei osannut englantia. Matka oli todella pitkä! Opas veti kamalaa vauhtia eteenpäin ja melkein kaikki jäivät jälkeen. Vasta puolessa matkassa tajusimme että osa porukasta puuttu. Oli hieman pelottavaa kun emme tienneet missä osa porukasta on ja mihin opas meitä vie. Tunnelma oli hieman kireä mutta osa osasi pitää hauskaakin.

Osalle beach partyt olivat hieman pettymys, mutta toiset bailasivat täysillä. Luulimme että partyt olisivat rannalla mutta ne olivatkin vain rantakahvilassa. Bileiden jälkeen menimme bussilla hotellille ja jalat olivat kipeänä tanssimisesta ja kävelemisestä. Uni tuli nopeasti ja päivä oli päättynyt.

Iida, Birgitta, ja Ville

Maanantai, 2. päivä perillä

Smurffiinat uusissa paidoissa

Oli luksusta herätä pirteänä pitkien yöunien jälkeen. Ja jälleen ihanaan auringonpaisteeseen täysin pilvettömältä taivaalta! Aamupalalle vaelsi smurffikansaa, kun lähes kaikki olivat pukeutuneet uusiin Suomi-paitoihimme. Pöytä notkui jälleen herkuista, eikä myö tapamme mukaan nirsoiltu, ruoka maistui tuttuun tapaan. Nam nam! Aamupalan jälkeen oli hetki aikaa valmistautua kaupunkikierrokselle, ja sitten mentiin hotellin aulaan odottamaan bussikuljetusta.
Suomi-paidoissa shoppailemaan!

Ja siinähän odoteltiin. Turkkilaiseen tapaan näemmä kellonajat ovat viitteellisiä, ja lähtöä saatiin odotella noin tunnin ajan. Odotellessa treenattiin pertsatanhujen lauluja, kätevästi käytettyä aikaa! Matka kaupunkiin taittui kahdella bussilla: toisessa kansainvälisiä yrityksiä bongaillen ja toisessa laulaen sekä sinkkujen tulevia poikaystäviä ennustellen :) Kaupungilla meillä ei ollutkaan virallista ohjelmaa, vaan saimme tutustua Bodrumin rantabulevardin ympäristöön omissa porukoissamme. Ranta oli huikean kaunis, ja etenkin vastarannalla näkyvä linna oli meistä vaikuttava. Myö turisteiltiin, otettiin kuvia ja shoppailtiin innolla puolitoista tuntia. Kimuranttilaiset löysivät hienoja uusia vaatteita, kenkiä ja aurinkolaseja; Kirjavat keskittyivät karkkikauppaan, jäätelöön sekä pussukoihin ja koruihin. Lähes kaikilla oli kotimatkalla jotain näytettävää jo perinteeksi muodostuneella ostostenesittelykierroksella.

Bodrumin keskusta
Palattuamme hotellille myö mentiin suoraan syömään, ja syötiin taas hyvin. Mahat täynnä olikin mukava vaihtaa biksuihin ja lähteä rantaan. Altaalta lähdimme tutkimaan täkäläistä biitsiä mein hotellin rantaa kauempaa, ja löydettiinkin ihanat uimamestat. Pojat pääsivät tekemään muutamat uimahypyt laiturilta (ja muutamat tytöt ottivat hyppykuvia laiturilla). Merivesi oli ihanaa kun siihen tottui, ja meressä viihdyttiinkin tovi. Samalla ihailtiin moottoriveneiden perässä kiitäviä "banaaneja" (keltaisia uimapatjoja). Hinta oli kyllä sen verran suolainen, että jäi ajelut tekemättä. Rannasta palattiin uima-altaalle riehumaan ja ottamaan vesilentopallon Kirjavat vs. Kimurantti -ottelu, jossa Kirjavia edusti neljä urheaa pelaajaa ja Kimuranttilaisia oli noin miljoona. Voittajat taisi vielä jäädä selvittämättä, mutta hauskaa oli kaikilla.

Mereen!

Peli käynnissä

Altailta siirryttiin huoneisiin suihkuille ja vähän siistiytymään, ja sitten ylläripylläri syötiin taas. Osalla nakki napsahti ja luvassa oli edustustehtäviä kansallispuku päällä. Kirjavista Sonja ja Jussi ja Kimurantista Nappis ja Petu edustivat mein ryhmiä Merjan kanssa pormestarin vastaanotolla. Jussi otti edustustehtävän tosissaan ja asetteli hiuksiaan keskittyneesti peilin edessä kuivashamppoon kanssa, höhöö. Edustusiskuryhmä söi vauhdilla ja lähti matkaan, myö muut nautiskeltiin pitkän kaavan mukaan. Ruuan jälkeen Kimurantin pojat säntäsivät pingiksen peluuseen, tytöt ottivat valokuvia ja Kirjavat tasasivat ähkyään. Sitten käytiin bloginpäivitys- ja matkiksenkirjoitteluhommiin.

Edustusiskuryhmä valmiina lähtöön!
Kun Merja ja kumppanit saapuivat hotellille, Kimuranti lähti discoilemaan ja illanviettoon hotellin amfiteatterille. Illanvietto ei ihan Kimuranttilaisille iskenyt, mutta sen sijaan oli ihana hetki viettää Birgitan synttäreitä. Kirjavat jatkoivat siitä odottelemaan kyytiä discoon, ja tuttu tuntihan siinä vierähti bussia odotellessa. Odotus oli kuitenkin sen arvoista, meillä oli hurjan kivaa! Paluukyydin järkkääminen tosin tuotti jälleen ongelmaa paikallisen aikakäsityksen vuoksi, ja myö päädyttiin tulemaan kotiin takseilla.

Pitkän päivän jälkeen uni maittoi tanhupelleille! Päivä oli pitkä mutta kaikin puolin onnistunut.

VIELÄKÄÄN EI OLLA PALETTU, ÄHÄKUTTI!
Tämän päivän teille kirjasi kalkkilaivan kapteenittaret Emmi ja Suvi



KIMURANTTI-NÄKÖKANTTI

Tänään kävimme kaupunkikierroksella. Ossin mielestä kaupunkikierros kuulosti hölmöltä ajatukselta: ”miksi kävellä katsomassa jotain tylsiä patsaita ja nähtävyyksiä?” Mutta emme kuitenkaan käyneet katsomassa kaupunkia vaan, saimme shoppailla! Tuotteet olivat halpoja ja teimme hyviä löytöjä. Kaupunkikierroksen jälkeen menimme uimaan ja ottamaan aurinkoa. Jotkut uskaltautuivat myös uimaan meressä.

Saimme kokea myös reenaamisen kuumassa Turkissa, joka oli aika rankkaa. Treenin jälkeen kävimme viilentäytymässä uima-altaassa ja sen jälkeen valmistauduimme illallista varten. Illallinen oli maittava ja sen jälkeen otimme ruokalevon ulkona tyynymajassa. Siitä lähdimme pikkuhiljaa kohti diskoa.

Saapuessamme diskoon tanssilattialla oli pelkästään 4-6 vuotiaita lapsia ja ajattelimme että tässäkö tämä disko nyt on. Lasten disko jatkui vielä vähän aikaa ja muuttama kimuranttilainen uskaltautui mukaan.  Varsinaista diskoa ei ollut vaan homma oli siinä, että DJ soitti pari biisiä ennen iltaohjelmaa. Iltaohjelmana turkinkielisiä sketsejä, joista emme aivan kaikkea.

Meitä kuitenkin viihdytti ohjelman aikana tulleet tulikärpäset. Moni ei ollut nähnyt ikinä ennen tulikärpäsiä ja sen takia hetki oli ainutlaatuinen. Jotkut yrittivät saada talteen tämän ikimuistoisen hetken, mutta kuvista ei oikein tullut mitään, koska tulikärpäset olivat niin vikkeliä. Iltaohjelman jälkeen tulimme uima-altaalle, jossa meitä odottivat juomat. Birgitta täytti tänään 15 vuotta, joten juhlimme myös sitä. Annoimme hänelle lahjaksi kaulakorun ja mekon, nostimme maljan Birgitalle. Illan päätteeksi tapasimme vielä Emilin, joka järjesti matkamme Turkkiin. Lopulta alkoi olla jo niin myöhä että meidän piti mennä nukkumaan.

Ossi ja Sanni


maanantai 10. syyskuuta 2012

Sunnuntai, 1. päivä perillä

Mmoi!

Tänään 9.8 päällimmäisenä tunteena on aurinko, hengailu ja ruoka = LOMAA!

Yöunien jälkeen herättyämme auringon loimottaessa turkkilaisella kuumuudellaan, nähtiin missä todella oltiin. Unta oli tosiaan se normi kolme tuntia. Reippailla tanhuajilla ei väsy painanut, aamiainen naamariin buffetissa ja siitä sitten biitsille makoilemaan. Hotellilla on oma allas, ja 10 metriä altaasta on meri, joten voi valita missä ui. Se jos mikä on jees.
 Hotellihuoneet ovat rinteessä rivitaloissa ja muu toiminta rannan lähettyvillä. Hieman täällä massaturismi tuoksahtaa täysihoitoineen, mutta paras alkaa totutella!

Mein hotelli
Eka aamupala


Altaalla ja biitsillä hengailu tarjoiluineen oli festarin aloituksen kannalta aivan parhautta, ei tarvitse suorittaa eikä sykähellä.

Aamupäivä siis meni lekotellessa ja paikkaan tutustuessa. Lounaalle mentäessa pitikin sitten laittaa paita päälle (edellisen kerran ollut päällä aamiaisella). Paikallinen ahvena oli pääruokana suoraan pannusta, maistui muuten ranujen kanssa hyvältä. Lounaalta sitten viikkopalaveriin, siitä johtoryhmän kokoukseen ja sen jälkeen päikkäreille. Uni maittoi.

Matkalla biitsille

Hotellin ranta


Herätys oli nihkeä. Ei halunnut nousta. No, päiväkahveille, kakuille, ja reenaamaan. Muutamat läpimenot oli ohjelmassa molemmilta ryhmiltä ja yhteistanssien sovittamista. Kiire oli kova kun ukrainalaisten ryhmä alkoi painaa päälle, joten harjoitukset jäivät vähän tyngäksi.
Seuraavana oli ohjelmassa, (trrrrrrrrrrrrrr rummun päristystä) päivällinen, jee! Kebappia suoraan grillistä, kokkisedän isolla veitsellä leikaten. nammm. Ei ollut mitään leikkuukoneita, joita suomessa ravintoloitsijat käyttävät, hah. No juu, ruokaa syötiin taas ja istuttiin ja hengattiin jaajaajaaa oli sekin mukavoo juu.
Tapasimme Eemelin vaahteramäeltä (eli agenttimme Emil Bulgariasta) ja siinä morjestettiin molempien ryhmien toimesta haasteltiin mukavia.

Treenit Akrabassa


Koko päivän jatkunut innokas valokuvaus saatteli ensimmäisen festaripäivän loppua, iltavalaistulta altaalta saatiin ryhmistä hyviä yhteisotoksia, sikäli mikälli kaikilla pysyi silmät auki kestohymyn ollessa edelleen kasvoilla. Seuraava päivän ohjelman kertaus ja äkkiä unille.


Moi moi!
Jussi ja Lassi

KIMURANTIN NÄKÖKULMA:

Oli aika väsynyt fiilis, koska käytiin nukkumaan viideltä. Aamulla kun tultiin ulos huoneesta kuumuus iski päin kasvoja. Melkein koko päivä meni paikkoihin tutustumiseen ja uimiseen tai löhöilyyn. Oli kiva, ettemme heti ekana päivänä tällä treenattu hiki hatussa, vaan saatiin palautua matkapäivästä.

Paula, Saija ja Kalle

Kirjavat & Kimurantti: Matka kohti Turkkia!

Lauantaina 8.9.2012 lähdimme yhdessä Kimurantin kanssa matkalle kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Hyvästelimme vanhemmat (ja poikaystävän <3) Itä-Suomen koulun pihalla, josta bussimme starttasi pienen lenkin kautta kohti Kuutostietä. Innostus oli valtava, sillä olimme jättämässä taaksemme sateisen Suomen ja tylsän arjen vaihtaaksemme sen helteeseen ja kauniisiin merimaisemiin. Bussiamme ajoi luotettava kuskimme Pete ja matkustimme tyylikkäästi MM-jääkiekkobussilla, joka oli kisojen aikaan Sveitsin joukkueen käytössä.

Matkan aikana keskustelimme etukäteen yhdessä matkustamisesta ja siihen liittyvistä käytännöistä. Kolmenkymmenen hengen seurueessa on hieman erilaista matkustaa, kuin mihin olemme tottuneet, mutta kivaa se on silti. Pysähdyimme matkalla Pukaron Paroniin, jossa söimme jokainen vapaavalintaisen ruoka-annoksen. Hauska sattuma oli, kun Merjan wieninleike saapui pöytään, ja huomasimme sen muistuttavan muodoltaan Turkin valtiota. Matka jatkui mahat täysinä!

Lentokentälle saavuttuamme aloitimme perinteisen matkalaukkujen penkomisen ja pakkasimme viimeiset lahjat mukaan ruumaan meneviin laukkuihin. Omien laukkujemme lisäksi laitoimme ruumaan paketillisen puukeppejä, joita Kimurantti käyttää esityksissään. Lopulta aika meni kuitenkin niin tiukille, että emme kerenneet turvatarkastuksen jälkeen shoppailemaan kuin kuusi minuuttia (!), mutta käytimme senkin ajan hyväksi suurimmaksi osaksi Marimekossa. Seuraavaksi hyppäsimmekin jo koneeseen.

Lentomatka sujui mukavasti eikä turbulenssiakaan ollut. Vain yhdellä kimuranttilaisella tuli koneessa huono olo, mutta siitäkin selvittiin. Reittilentoja pitkälti käyttäneenä olimme hieman hämmentyneitä lomalentojen tietyistä käytännöistä, esim. suurina kokiksen ystävinä jouduimme maksamaan lasillisesta. Herätimme kanssamatkustajissa kiinnostusta suurena hupparikaravaanina, ja monet kyselivätkin keitä olemme ja missä aiomme esiintyä. Koneen henkilökunta oli mukavaa, kiitokset!

Saavuimme Turkkiin 20 minuuttia etuajassa myötätuulen ansiosta. Kello oli tähän aikaan noin kymmenen illalla ja astellessamme ulos koneesta Turkki otti meidät vastaan lämpimin tuulahduksin (+26 astetta). Passitarkastuksen kautta siirryimme ottamaan vastaan matkalaukkujamme, ja sieltä hihnalta ne puudelit ja kiinanpalatsikoirat (tuttavallisemmin matkalaukut) tulivatkin meitä vastaan. Veden ostamisen ja vaatteiden vaihtamisen jälkeen menimme ulos etsimään bussiamme, joka löytyikin heti.

Olimme arvioineet bussimatkamme Marmariksesta Bodrumiin kestävän noin puolitoista tuntia, kun todellisuudessa saavuimme hotelliimme Javelin Beach Club & Spahan noin neljän aikaan aamuyöstä. Matka Turkin vuoristoteitä pitkin ei käynytkään niin nopeasti, mutta ainakin kuski ajoi rauhallisesti eikä kyydissä pelottanut. Kaiken saapumisrytäkän keskellä mieleemme muistui myös Kimurantin puukeppipussi, joka todennäköisesti yhä kiertelee Dalamanin lentokentän matkatavarahihnalla. Ei muuta kuin asiaa selvittämään...

Hotellimme vaikutti jo yön hämärässä upealta. Jakauduimme huoneisiin, ja lähdimme työntämään matkatavaroitamme ylös tiukkaa ylämäkeä. Lopulta sänkyyn rojahtaminen ei ole pitkään tuntunut niin ihanalta kuin silloin.

Tervetuloa seuraamaan matkablogiamme Turkista!

Aurinkoisin terveisin,
Asta ja Sonja

KIMURANTIN NÄKÖKULMA:

Juuri ennen kuin lähdettiin Lappeenrannasta, alkoi sataa kaatamalla. Oli tosi kiva tietää, että kohta päästään Turkin lämpöön, kun Lassi sanoi, että siellä on yli 30C. Bussimatka tuntui tavallista pidemmältä, koska kaikki jännittivät lentokoneeseen pääsyä ja turvatarkastusta. Ei ollut ylikiloja, tai ainakaan kukaan ei jäänyt niistä kiinni. Jännitys helpotti lentokoneen ilmaanpääsyn jälkeen, kun nousu oli ohi ja turvavyöt sai avata. Villelle tuli koneessa paha olo, ja ramppasi siksi vähän väliä vessassa.

Koneesta ulos astuessa vastaan tuli lehmän hönkäys eli tosi kuuma, vaikka oli yö. Bussimatka Marmariksen lentokentältä Bodrumiin kesti 1,5 tuntia odotettua kauemmin. Perillä hotellilla olimme siis 03.30. Huoneiden etsiminen vei kauan, koska opas ei löytänyt niitä. Huoneissa ripustimme puvut henkareihin, ja pääsimme vihdoin nukkumaan. Muutamaksi tunniksi.

-Rasmus ja Vilma
Matkatavarat tuli perille!

Bussissa kohti Bodrumia