lauantai 23. heinäkuuta 2016

Pe 22.7 Keikkaa pukkaa

Aamulla heräsimme virkeinä pitkien hyvin ansaittujen yöunien jälkeen. Tyttöjen luokan herääminen hieman viivästyi. Syyksi epäilemme, että koko herätys unohtui illalla asettaa soimaan... Aikaa kuitenkin riitti pikaiselle aamupalalle, josta suuntasimme suoraan treeneihin majoituspaikan auditorioon. Harjoittelu tapahtui ilman ylipapitarta ja hänen assistenttiaan Sonjaa, sillä he olivat kutsuttuina ohjaajien aamiaiselle yhden järjestäjän luokse.


Päivän keikalle 1/3 lähdettiin iloisin mielin omalla Activity-bussilla tutun Teuvo-kuskin kyydittämänä. Kaupunkia ympäröivät Smoky Mountains -vuoret näkyivät bussista upeasti ja näkymä oli hyvin erilaista Suomeen verrattuna. Matka olikin yllättävän nopea ja pian jo olimme perillä Laurel Ridge country clubilla. Pienen etsiskelyn jälkeen oikea rakennus löytyi ja eteemme avautui kaunis maisema. Puitteissa ei toki muutenkaan ollut mitään valittamista, ei tainnut olla ihan köyhien ihmisten kantapaikka. Ihmisiä sujahteli ohi golfkärryillään, sillä paikka oli sen verran hulppean kokoinen. Itse keikka oli 25 minuuttia karjalaista ilosanomaa paikalliselle Rotary-yhdistykselle. Emmillä ja Tiitulla sujui Puros-debyytti loistavasti, Emmikin kerkesi pikaisesta puvunvaihdosta juoksujalkaa lavalle. Keikalla riitti vauhtia ja HIKEÄ! Yleisö nautti ja nousi seisaalleen antamaan raikuvat aplodit.



Country clubilta hyppäsimme taas kiireesti bussiin ja hurautimmme tuttuun Eaglenestiin a.k.a. Kotkanpesään seuraavaa keikkaa varten. Esiintymisjärjestys olikin muuttunut eikä meidän tarvinnut heti rynnätä lavalle vaan jäimme odottelemaan ulos backstagelle. Virvoitusjuomapuoli toimi ja pääsimme myös yleisön joukkoon nauttimaan muiden maiden tanssista ja laulusta. Meille kimuranttilaisille hämmästeltävää riitti, sillä näimme ensimmäistä kertaa Euroopan ulkopuolisten kulttuurien esityksiä esim. Uganda ja Dominikaaninen tasavalta herättivät ihastusta. Sadekin pääsi yllättämään, mutta onneksi Teuvo tajusi, että suomalaiset ovat sokerista tehty ja ajoi bussin oven eteen.



Majoituspaikalla meitä odotti taas yksi maukas päivällinen, jonka jälkeen vetäydyimme hetkeksi ruokalevolle. Pienen ehostushetken jälkeen suuntasimme kohti kuvankaunista Lake Junaluskaa, jossa päivän kolmas ja viimeinen keikka oli festareiden virallisissa avajaisissa. Bussin ovien avautuessa kaikki suuntasivat silmät kiiluen kohti rantaa etsien kameroitaan. Kuvia räpsittiin sydämen kyllyydestä ja ryhmäkuvia otettiinkin paljon eri kokoonpanoilla. Omaa keikkavuoroa odotellessa kerkesimme katselemaan muiden ryhmien esityksiä esim Cherokee-intiaanien perinteisiä tansseja. Pukuhuoneessa meidät yllätti spontaani ugandalaisryhmän lauluesitys. Ei ihme, että laulavaa ryhmää piiritti valtava määrä videoivia ihmisiä, olihan laulu taivaallisen kuuloista.


Perun ryhmä esiintymässä

Kun keikka 3/3 oli vihdoin ohi, kokoonnuimme ulos edelliseltä illalta tuttuun ihmisletkaan. Odotusaika kului taas mukavasti uusiin ihmisiin tutustuen ja englannin taitoja prepaten. Oli mukavaa päästä bussiin pitkän päivän ja kaikkien kolmen keikan jälkeen. Ainakin uni maittoi, vaikka käytävillä vielä raikasivat muiden ryhmien äänet ja illanvieton musiikit.


Tämän lukuelämyksen teille tarjosivat Vilma, Ansku ja Sanni



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti