lauantai 30. heinäkuuta 2016

Ma 25.7. VAPAAPÄIVÄ

Voiko ihanammin päivä enää alkaa... Herätys oli nimittäin totuttua myöhäisempi ja saimme kaikessa rauhassa syödä aamupalaa sekä valmstautua reissun ainoaan keikattomaan päivään. Tiedossa tosin oli paljon kaikenlaista muuta ohjelmaa, joten tylsää ei tänäänkään tulisi.

Päivän piknik-paikka

Ensimmäiseksi lähdimme koululta bussilla kohti Waynesvillen pääkatua tarkoituksena tehdä esim. matkamuisto-ostoksia. Ylipapitar myönsi meille vajaan tunnin shoppailuaikaa, jonka vietimme lähes kokonaan Mast General Storessa koruja ja muita ihaillen. Myös tien toiselta puolelta löydetty lemmikkieläinkauppa veti koirien omistajia puoleensa. Matkamuistoja tosiaan tarttui mukaan yhdellä jos toisella.


Pikaisen shoppailun jälkeen istahdimme taas Teuvon turvalliseen kyytiin ja suuntasimme joulukuusifarmille piknikille yhdessä muiden maiden ryhmien kanssa. Farmilla oli mahdollisuus pelailla erilaisia pelejä mm. lentopalloa ja koripalloa, mutta myöhän keskityttiin vaan auringonpalvomiseen ja yhdessäolemiseen. Muutamat aktiivisimmat jaksoivat kierrellä farmia kamerat kädessä, sillä ympäristö oli kaunista. Saimme myös piknikruokaa jenkkilän tyyliin, nimittäin hamppareita ja hodareita oli yllin kyllin tarjolla ja käytimme tilaisuuden hyödyksi mättämällä lautaset täyteen. Ja oli muuten hyvää!


Ruuan jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntasimme activity-bussin kohti vuorten huippua. Päämääränä meillä oli vesiputous, josta olimme oppailta kuulleet jo heti festareiden alussa. Odotimme kohdetta innolla, mutta matka oli pitkä ja suurin osa nuokahteli auringon uuvuttamina. Tie kulki mutkaisena ja mäkisenä aina vain ylemmäs ja näkymät korkeuksista olivat upeita. Päivittäinen sadekuuro yllätti meidät taas kesken matkan, kun pysähdyimme hartaasti odotetulle vessatauolle sekä kysymään ohjeita. Ei kauaakaan kun löysimme näköalatasanteen, josta lähti pieni merkitsemätön polku kohti odottamaamme vesiputousta.

Mutaisen liukas polku
Kävelymatka ei ollut pitkä, ja kun viimein saimme liukasteltua läpsyissämme perille aiheutti näkymä suorastaan riemun kiljahduksia. Paikka oli kuin keskeltä sademetsää. Uiminen jäi vähemmälle, kun porukka innostui kiipeilemään kiviä pitkin yläjuoksun suuntaan. Oikukas vesiputous nielaisi Paula-raukan toisen läpsykän syvyyksiin eikä sitä enää sen koommin nähty. Kenkien joukosta poistuneelle pidettiin välittömästi muistotilaisuus. Pienistä kompuroinneista ja muista huolimatta fiilis oli kuin Viidakkokirjoista tai Pocahontasista.



Aivan liian pian tuli taas aika lähteä kotia kohti (eli koululle). Uikkarit vaihdettiin pikaisesti pyyheviritelmien takana ja bussi lähti liikkeelle muutaman maisemapysähdyksen kautta. Paluumatkalla iski nälkä, ja rakas bussikuskimme Teuvo bongasi meille tien varresta periamerikkalaisen jukeboksi dinerin. Tilaa riitti ja mahduimme kaikki saman pitkän pöydän ääreen. Aikaa ruokailussa hurahtikin sitten lähemmäs kolme tuntia, että kaikki olivat saaneet haluamansa burgerit ja muut. Jälkiruokiakaan ei saa unohtaa, sillä listalta löytyi monen makuisia jäätelöitä, pirtelöitä ja kotitekoisia piirakoita.



Koululle päästyämme meitä odotti vielä Puolan järjestämä late nighter. Illanvieton alku meni monelta ohi, sillä pitkän päivän jälkeen oli kiire suihkuun. Ohjelmanumeroista mieleen jäivät pusuleikki sekä poloneesi. Tanssi jota luulimme wanhoissa opituksi ja kaikille tutuksi, olikin itsensä puolalaisten opettamana hyvin erilainen, mutta aivan yhtä mukava. Useimmat luovuttivat hieman illan puolenvälin jälkeen ja lopulta pääsimme kaikki vihdoin pitkän, pitkän päivän jälkeen nukkumaan.

Vilma, Iida ja Tiitu kiittää ja kuittaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti