Joo alkaa reissu olee pulkassa. Tässä vielä kamojen pakkausta ja viimeisiä säätöjä ennen kotiinlähtöä. Vielä pikku kertaus kuluneen päivän tapahtumista:
Heräsimme tänään tuttuun tapaan kasin pintaan ja aamiaisen kautta klo 9.30 buddha-temppeliä ihmettelemään. Oli
kyllä hienoa nähdä temppelialue, joita yleensä näkee vain postikorteissa
tai elokuvissa (kamera ei pelaa joten ei vielä kuvia kyseisestä
paikasta). Alueella oli päätemppeli, ruokala, päiväkoti, toimistotiloja
seka muita pienempiä rukoustemppeleitä. Pääpaino käynnillä oli Aasian
suurin puinen Buddha, joka kuitenkin näytti kovin kiviseltä... tiedä
häntä sitten... Kuitenkin temppelialueella vallitsi harmoninen ja
rauhallinen fiilis, joka kyllä välittyi sieluun ja ruumiiseen. Oli
todella "puhdistavaa" vain istua valleilla ja katsella maisemaa ja
kuunnella jumalanpalveluksen ääniä. Alue sijaitsi vuorten alarinteilla
ja maisemat olivat upeat.
Noh, temppelin jälkeen
menimme matkamuistomyymälään, joka oli kuin tehty huijaamaan hinnoillaan
tyhmiä länkkäreitä. Tavara oli oikein ihanaa ja söpöä, ja niin olivat
hinnatkin... Kauppa teki taas hyvät tilit Kirjavien käynnillä.
Sitten
oli vuorossa ruokailu paikallisessa korealaisessa ravintolassa. Menu
oli taas tuttua "sekoita oma ruokasi tarjolla olevista aineksista" ja
tarjolla oli tällä kertaa myös lihaa. Vatsa täynnä oli taas mukava ottaa
suunta kohti Cheonanin keskustaa.
Pyörähdimme ensin
paikallisten suosimalla kauppakäytävä-torilla, josta ostimme loput
tuliaiset (pää-asiassa syömäpuikkoja). Oli oikein piristävää käydä
paikallisten alueella, missä näki, kuinka paikalliset hommaavat eväänsä
ja tarvikkeensa. Pitihän sitä ostaa kilo kuivattuja chileja noin
niinkuin muodon vuoksi... Kertyihän siitä kiva keko jaettavaksi ja
syötäväksi.
Sitten vuorossa kahvittelu ja raivoisaa
shoppailua keskustassa loppuwoneilla. Tytöt saivat kai, mitä halusivat
ja jätkät vain pyörivät. Tosin Pietu teki hyvän kodin useille uusille
vaatteille ja Jussi päätti reippaana poikana käydä leikkuuttamassa
tukkansa paikallisessa mega-kampaamossa. Oli kyllä halpaa käydä
parturissa, euroina noin 7 rahaa ja kunnon walk-in meiningillä.
Hotelliin
palattuamme kansallispukua niskaan ja seuraamaan
päätöskonserttiseremoniaa. Emme olleet itse päässeet finaaleihin asti
tanssimaan, mutta Kirjavia se ei ressannut, sillä hyvää festariahan
tänne lahdettiin heittämään. Seremonia olikin ihan mielenkiintoinen
tapaus kaikkine keikkoineen ja muine oheistuotteineen. Korealaiset
tanssiryhmät olivat kyllä aivan uskomattomia ja show-meininki oli kyllä
mieletöntä. Tykättiin.
Päätösjuhlassa julkistettiin
tanssikilpailun voittajaryhmät. Korealaisessa sarjassa voitto meni
odotetusti Koreaan. Kansainvalisessä sarjassa tuomaristo nosti
bulgarialaisen Sofia 6-ryhmän voittajaksi. Täällä Koreassa ei ole
ilmeisesti tapana säästellä ilotulituksissa. Tapahtuman aikana on ollut
useita upeita pommituksia ja tänään oli toisiksi loistavin. Pommituksia
pääsee katsomaan todella läheltä, sillä turvaetäisyydet ovat lähinnä
muodolliset.
Tapahtuman viimeisen illan kuvioihin
kuuluu tavaroiden pakkailuiden lisäksi lahjojen jakaminen toisille
ryhmille ja haluamilleen henkilöille. Kiersimme hymyilemässä moneen
kameraan ja antamassa useat muistoesineet. Monet pikkutytöt tulivat
kovin iloisiksi poikien suostuessa (tietenkin) yhteiskuvaan.
Kävimme pienellä joukolla vielä bulgaarialaisen ryhmän voittobileissä, jonne suuntaammekin tästä jatkoille!!! Eli sinne siis ja samoilla silmillä rinkka selkään ja kohti koti-Suomea.
Lassi ja Jussi
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
lauantai 9. lokakuuta 2010
9.10.2010, päätöskulkue
Herättiin tänään vähän myöhemmin, ja aamupalan syötyämme torkuimme
vielä hetken. Sitten matkasimme loistavalla todella tärkeiden
henkilöiden bussillamme kaupungille shoppailemaan. Ensimmäinen pysäkki
oli iso kauppakeskus. Siella pyörimme tunnin ajan, mikä tuntui aivan
riittävältä. Toiset löysi teetä ja toiset koruja. :)
Kauppakeskuksen jälkeen meidät vietiin suurelle pääkadulle, jossa oli hirveä määrä erilaisia kauppoja ja ruokapaikkoja jne. jne. Siellä Kirjavien tytöt lähtivät heti ensi töikseen syömään, Pizza Hutiin, eli ei kimchia tänään! Pizza maistui! Ruokahetken jälkeen saimme shoppailemiseen uutta potkua ja vietimme iltapäivää tehokkaan kuluttamisen merkeissä. :D
Onnistuneen ostelun jälkeen kävimme hotellilla letittämässä ja meikkaamassa ja pukuja pakkaamassa, koska oli taas hetken kiire... Lounaan nautimme paikallisessa buffet-ravintolassa. Lounaan jälkeen oli bussissa hieman säpinää, kun vaihdoimme puvut ja korjailimme meikit valmiiksi kulkuetta varten. Kulkue järjestyi samalle hiekkakentälle kuin aiemminkin, ja jälleen kiirehdimme paikalle odottamaan.
Odotellessamme saimme kuulla, etta hyvät ystävämme Itävallasta olivat päässeet finaaliin, top 10:een! Onnittelimme heitä kovasti paljon. Itse saimme kuulla vasta myöhemmin illalla, että emme olleet päässeet finaaliin. Meille se sopi kuitenkin paremmin kuin hyvin, koska huominen päivä jää näin tuliaisten hankkimiseen ja suuressa budhalaisessa temppelissa vierailemiseen, eikä finaalin harjoittelemiseen. Muita finaaliryhmiä olivat mm. Tsekki, Abkhasia, Bulgaria, Latvia, Turkki ja Kazakstan.
Kulkue lähti liikkeelle noin klo 19 ja kulkue oli jälleen noin 2 km pitkä, esiintymispaikkoja 9 matkan varrella. Kulkue oli iltahämärässä kauniisti valaistu ja ihmisiä oli paljon. Keikat menivät hyvin ja kulkue päättyi shoppailukadulle. Luvassa oli vielä monen monta kertaa festarin tunnusbiisi ja HIENO ja NÄYTTÄVÄ ilotulitus! Otimme päätöspaikalla paljon kuvia muiden ryhmien kanssa ja saimme kanahampurilaiset illalliseksi. Vegetarianat eivät ensin saaneet mitään syötävää, mutta pian asia korjaantui.
Ilotulituksen jälkeen lähdimme bussilla kotihotellille. Bussikuskimme oli nyt kanssamme viimeistä kertaa ja kiittelimme ja hyvästelimme hänet perille päästyämme. Tämä oli ehdottomasti paras bussikuski, joka meillä on millään festarilla ollut! Vaikkei yhteista kieltä paljoa ollut, niin kommunikointi oli helppoa ja hän hymyili, opetteli suomea ja laittoi meille kahvia koko festarin ajan. :) Jos tullaan tänne joskus uudestaan, niin hänen kyydissään kuljetaan!
Päivä oli kiva ja onnistunut, koska pääsimme nyt myös törsäämään kymmeniä ja kymmeniä tuhansia (woneja..) kauppoihin. Nyt menemme unten maille ja huomenna onkin vuorossa viimeinen päivä Etelä-Koreassa...
Marja ja Laura kiittää ja kuittaa
Kauppakeskuksen jälkeen meidät vietiin suurelle pääkadulle, jossa oli hirveä määrä erilaisia kauppoja ja ruokapaikkoja jne. jne. Siellä Kirjavien tytöt lähtivät heti ensi töikseen syömään, Pizza Hutiin, eli ei kimchia tänään! Pizza maistui! Ruokahetken jälkeen saimme shoppailemiseen uutta potkua ja vietimme iltapäivää tehokkaan kuluttamisen merkeissä. :D
Onnistuneen ostelun jälkeen kävimme hotellilla letittämässä ja meikkaamassa ja pukuja pakkaamassa, koska oli taas hetken kiire... Lounaan nautimme paikallisessa buffet-ravintolassa. Lounaan jälkeen oli bussissa hieman säpinää, kun vaihdoimme puvut ja korjailimme meikit valmiiksi kulkuetta varten. Kulkue järjestyi samalle hiekkakentälle kuin aiemminkin, ja jälleen kiirehdimme paikalle odottamaan.
Odotellessamme saimme kuulla, etta hyvät ystävämme Itävallasta olivat päässeet finaaliin, top 10:een! Onnittelimme heitä kovasti paljon. Itse saimme kuulla vasta myöhemmin illalla, että emme olleet päässeet finaaliin. Meille se sopi kuitenkin paremmin kuin hyvin, koska huominen päivä jää näin tuliaisten hankkimiseen ja suuressa budhalaisessa temppelissa vierailemiseen, eikä finaalin harjoittelemiseen. Muita finaaliryhmiä olivat mm. Tsekki, Abkhasia, Bulgaria, Latvia, Turkki ja Kazakstan.
Kulkue lähti liikkeelle noin klo 19 ja kulkue oli jälleen noin 2 km pitkä, esiintymispaikkoja 9 matkan varrella. Kulkue oli iltahämärässä kauniisti valaistu ja ihmisiä oli paljon. Keikat menivät hyvin ja kulkue päättyi shoppailukadulle. Luvassa oli vielä monen monta kertaa festarin tunnusbiisi ja HIENO ja NÄYTTÄVÄ ilotulitus! Otimme päätöspaikalla paljon kuvia muiden ryhmien kanssa ja saimme kanahampurilaiset illalliseksi. Vegetarianat eivät ensin saaneet mitään syötävää, mutta pian asia korjaantui.
Ilotulituksen jälkeen lähdimme bussilla kotihotellille. Bussikuskimme oli nyt kanssamme viimeistä kertaa ja kiittelimme ja hyvästelimme hänet perille päästyämme. Tämä oli ehdottomasti paras bussikuski, joka meillä on millään festarilla ollut! Vaikkei yhteista kieltä paljoa ollut, niin kommunikointi oli helppoa ja hän hymyili, opetteli suomea ja laittoi meille kahvia koko festarin ajan. :) Jos tullaan tänne joskus uudestaan, niin hänen kyydissään kuljetaan!
Päivä oli kiva ja onnistunut, koska pääsimme nyt myös törsäämään kymmeniä ja kymmeniä tuhansia (woneja..) kauppoihin. Nyt menemme unten maille ja huomenna onkin vuorossa viimeinen päivä Etelä-Koreassa...
Marja ja Laura kiittää ja kuittaa
Perjantai 8.10.2010, semifinaalit
Aamu alkoi taas kerran aamupalalla, jonka jälkeen meillä oli
harjoitukset semifinaaleita varten. Bändi oli yön aikana kellottanut
esityskappaleet ja niiden pohjalta päätettiin tehdä muutamia muutoksia
keikkakokonaisuuteen. Harjoitukset pidettiin hotellin takapihalla
olevalla ulkoilmalavalla.
Lounaaksi saimme tällä kertaa sämpylöita ja kakkua. Söimme pikaisesti, jotta ehtisimme laittautua valmiiksi keikkapaikalle lähtöön. Keikkapaikalle päästyämme oli hirveä kiire, mutta esiintymisjärjestyksen muuttuessa koko ajan kiire hävisi. Lopulta esiinnyimme ensimmäisen semifinaalin viimeisenä. Keikkapakettiin kuului Ailoole ja Kontra seka Siirtokarjalainen lähtee Uudeltamaalta. Keikan jälkeen meitä tultiin yllättäen haastattelemaan televisioon.
Suvin korealainen ystävä Gin oli katsomassa esitystämme ja tuli moikkaamaan meitä sen jälkeen. Hän kulki sitten meidän mukanamme iltaan asti ja auttoi tarvittaessa tulkkaushommissa hyvälla kielipäällään. Suvi ja Gin tapasivat Brasiliassa CIOFFin nuorten kokouksessa. Kävi ilmi, että Ginilla ja yhteyshenkilöllämme Emililla on yhteisia ystäviä. Pienet on piirit, vaikka globaalisti toimitaan. Myös paikallisen CIOFF-järjestön johtaja kävi moikkaamassa meitä.
Seuraavana yllätyksenä meitä tultiinkin hakemaan ylimääräiselle keikalle, vaikka alunperin emme saaneet esiintyä kilpailun ulkopuolella. Ihana bussikuskimme vei meidät pienemmälle lavalle, jossa esiintyi meidän lisäksi festareihin osallistuvia paikallisia ryhmiä. Äänitekniikat hoituivat alle minuutissa toisin kuin päälavalla ja kaikki toimi kuin unelma. Bändilla oli tosi hyvä meno ja muutenkin tanssiminen oli kivaa, vaikka aluksi olikin hiukan epäselvää, mitä tanssittaisiin. Päädyimme tanssimaan karjalaisen tanssisikermän, Priäzän katrillin ja Kalenat kannon nokassa. Fiilis oli katossa ja monen mielestä tämä oli koko festarin paras keikka.
Elli, Emmi ja Lassi
Lounaaksi saimme tällä kertaa sämpylöita ja kakkua. Söimme pikaisesti, jotta ehtisimme laittautua valmiiksi keikkapaikalle lähtöön. Keikkapaikalle päästyämme oli hirveä kiire, mutta esiintymisjärjestyksen muuttuessa koko ajan kiire hävisi. Lopulta esiinnyimme ensimmäisen semifinaalin viimeisenä. Keikkapakettiin kuului Ailoole ja Kontra seka Siirtokarjalainen lähtee Uudeltamaalta. Keikan jälkeen meitä tultiin yllättäen haastattelemaan televisioon.
Suvin korealainen ystävä Gin oli katsomassa esitystämme ja tuli moikkaamaan meitä sen jälkeen. Hän kulki sitten meidän mukanamme iltaan asti ja auttoi tarvittaessa tulkkaushommissa hyvälla kielipäällään. Suvi ja Gin tapasivat Brasiliassa CIOFFin nuorten kokouksessa. Kävi ilmi, että Ginilla ja yhteyshenkilöllämme Emililla on yhteisia ystäviä. Pienet on piirit, vaikka globaalisti toimitaan. Myös paikallisen CIOFF-järjestön johtaja kävi moikkaamassa meitä.
Seuraavana yllätyksenä meitä tultiinkin hakemaan ylimääräiselle keikalle, vaikka alunperin emme saaneet esiintyä kilpailun ulkopuolella. Ihana bussikuskimme vei meidät pienemmälle lavalle, jossa esiintyi meidän lisäksi festareihin osallistuvia paikallisia ryhmiä. Äänitekniikat hoituivat alle minuutissa toisin kuin päälavalla ja kaikki toimi kuin unelma. Bändilla oli tosi hyvä meno ja muutenkin tanssiminen oli kivaa, vaikka aluksi olikin hiukan epäselvää, mitä tanssittaisiin. Päädyimme tanssimaan karjalaisen tanssisikermän, Priäzän katrillin ja Kalenat kannon nokassa. Fiilis oli katossa ja monen mielestä tämä oli koko festarin paras keikka.
Sen
jälkeen mentiin taas syömään paikalliseen ravintolaan. Lattialla
istuminen ja puvut päällä syöminen ei aluksi tuntunut hyvältä idealta,
mutta kukaan ei onneksi sotkenut, sillä puikoilla syöminen alkaa jo
luistaa. Lauran kohdalla ruokailu oli taas ongelma, sillä simpukkakin on
kala.
Taas
oli hemmetin kova kiire esiintymään ja puvutkin piti vaihtaa
linja-autossa hirveellä tohinalla. Tässä kohtaa luulimme, etta konsertti
on jo alkanut. Päälavan bäkkärille päästyämme kiire loppui taas esiintymisjärjestyksen muutoksiin ja koko konsertti alkoikin vasta
tunnin päästä. Keikka meni hyvin. Tanssimme WiipurinRinkelin
karjalaiset tanssit ja Säkkijärven polkan.
Esityksen jälkeen lähdimme suorin vartaloin hotellille vaihtamaan vaatteet ja hakemaan Suomi-tuliaisia uusille ystäville Garden Partyihin. Kun saavuimme sinne, annoimme hymypoika-patsaan arvoiselle bussikuskillemme lahjan. Jos Pohjois-Korea ei olisi esteena veisimme koko "VIP-limousine" bussin kuskeineen mukanamme Suomeen.
Esityksen jälkeen lähdimme suorin vartaloin hotellille vaihtamaan vaatteet ja hakemaan Suomi-tuliaisia uusille ystäville Garden Partyihin. Kun saavuimme sinne, annoimme hymypoika-patsaan arvoiselle bussikuskillemme lahjan. Jos Pohjois-Korea ei olisi esteena veisimme koko "VIP-limousine" bussin kuskeineen mukanamme Suomeen.
Bileet
olivat taas mahtavat. Muutamat maat esittäytyivät ja opettivat omia
tanssejaan. Opimme muun muassa latvialaisen kansantanssin ja
itävaltalaisen kaljatanssin. Bileet loppuivat kuitenkin lyhyeen ja
lähdimme bussilla takaisin hotellille. Tämä matka ei kuitenkaan ollut
ihan tavallinen, sillä bussissa soi koko matkan suomalainen
kansanmusiikki lahjoittamaltamme levylta. VIP-tyyliin bussissa oli
kunnon ämyrit ja musiikin mukaan vilkkuvat diskovalot. Matka oli
mahtava! Menimme suihkun kautta sänkyyn odottamaan aamupalaa.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Torstai 7.10.2010 - hurjaa menoa huvipuistossa!
Aamumme
alkoi tavalliseen tapaan aikaisin aamulla. Höhö! Söimme maittavan
aamupalan ja yhdeksältä suuntasimme Everland Amusement Parkiin silmät
ristissä. Kyseinen paikka on siis mielettömän suuri huvipuisto.
Bussimatka kesti noin tunnin, jonka jälkeen saavuimme julmetun isolle
parkkipaikalle, jossa oli satoja busseja (tai ainakin siltä se naytti).
Omasta bussista siirryimme huvipuiston bussiin, joka vei meidät
pääportille. Meidän lisäksemme busseihin tunki aasialaiseen tapaan
miljoona korealaista koululaista, joista lähti paljon ääntä. Odottelun
jälkeen saatiin rannekkeet ja suunnattiin innokkaina kohti hurjia
laitteita.
Huvipuisto oli visuaaliselta ilmeeltään tajuttoman hieno! Paikka oli kuin satukirjoista, sillä lavastukseen ja rakennuksiin oli panostettu todella paljon. Alkuhämmästyksen jälkeen aloimme juosta ympäri puistoa ja etsiä tarpeeksi hurjia laitteita ja sopivan pitkää jonoa. Oikeastaan hurjimpia laitteita ei tarvinnut etsiä, sillä ne näkyivat jo kaukaa puiden yläpuolella ja lähestulkoon vuorten korkeudella.
Kaikki
kokeilimme Rolling Xtrain-vuoristorataa, joka kulki kovaa ja teki kaksi
360-asteista silmukkaa. Matka oli hurja, mutta nopea, joten paha olo
tuli osalle vasta jälkeenpäin. Emmi, Marja, bändi ja pojat jonottivat
tähän laitteeseen yli tunnin! Sonja, Suvi, Salla ja Asta kuitenkin
"pistivat paremmaksi" jonottaessaan Double Rock Spin-laitteeseen, johon
odotus kesti noin puolitoista tuntia. Kaikilla meni hermot korealaiseen
jonotuskulttuuriin, jossa ohittelu oli sallittua "under some
circumstances". Tämän johdosta jonoissa oli paljon äkäisiä suomalaisia,
jotka ojensivat hämmentyneitä korealaislapsia suomen kielellä.
Päivän
kohokohta oli kuitenkin maailman jyrkin puuvuoristorata, joka kulki
parhaimmillaan 104 km tunnissa! Lisäksi rata oli mielettömän
korkealla, mikä lisäsi oman jännityksensa kokemukseen. Porukka ei
varmaan koko 15 vuoden aikana ole ollut niin paniikissa, mutta kaikkien
mielestä kokemus oli todella hieno ja ainutkertainen.
Pääsimme
takaisin hotellille yhdeksän tienoilla, joten olimme olleet koko päivän
reissussa. Ilta ei kuitenkaan päättynyt tähän, vaan raahasimme väsyneet
jalkamme Country Garden Partyihin, joihin osallistui osa kansainvälisen
kilpailun ryhmistä. Juhlat alkoivat klo 23, ja heti alkuun kaikki
ryhmät kävivät esittäytymässä lavalla. Loppuaika tanssittiin
korealaiseen pop- ja teknomusiikkiin ja tutustuttiin muihin ryhmiin.
Eniten hengailimme Turkin ja Bulgarian ryhmien kanssa, mutta paikalla
olivat myos Kazakstan, Intia ja Israel.
Lopulta
päivä oli pulkassa ja rojahdimme ERITTÄIN väsyineinä ja jalat
turvonneina sänkyyn. Kaikki näkivät kauniita unia vuoristoradasta ja
valmistautuivat henkisesti perjantaiseen semifinaalikoitokseen.
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
6.10.2010, avajaispäivä!
Herätessämme aamulla aikaisin klo 6.30 ulkona oli suuri sumu. Aamu
alkoi letityksellä ja meikkauksella. Sitten mentiin nauttimaan hotellin
runsasta ja päivän parasta ja tärkeintä ateriaa, aamupalaa. Pakkasimme
mukaan puvut ja kaikki päivän tavarat, koska hotellille ei päästäisi
enää käymään kun vasta iltamyöhällä.
Ensin oli ohjelmassa Independence Hall, "Itsenäisyyshalli", joka oli suuri ja mahtava paikka, näkemisen arvoinen. Paikalla oli Kirjavien lisäksi paljon paikallisia koululaisia, jotka oli kovasti innoissaan huutelemassa "HELLO!" meille kaikille. Ja heitä siis oli PALJON. Independence Hall oli siis tosi iso Korean historiasta kertova museo/näyttely, jossa oli seitsemän hallia ja vielä iso piha ja paljon patsaita. Selville saatiin ainakin, etta Korealla on takanaan 5000 vuotta pitkä, verinen historia ja etteivät he oikein pidä japanilaisista. Aikaa oli meillä kuitenkin rajallinen määrä (40min) eli jäi osa halleista käymättä... harmi.
Sitten oli vuorossa Lauran lempihetki päivästä, elikkäs lounas! :) Mentiin taas sinne kalanhajuiseen ruokailupaikkaan, mistä on jo aiemmin kerrottu, ja tarjolla oli paikalliseen tapaan riisiä, vihanneksia tms. ja mukana tietysti myös jokapäiväinen bonus-yllätyskortti: merenelävät! Kyllä! Siitähän se sitten taas lähti:
"No fish!! No seafood! Any fish and she DIES!"
Kisu: "Aaaaaah!" (yllättyneenä).
Ja ruoka takaisin keittiöön, uutta pöytään, ja kas: merilevä oli piilotettu kananmunan alle! Jes! Sitten Merja keittiöön valvomaan ruuan kypsennystä, jonka jälkeen kokki toi valvotun ja puhtaan ruuan pöytään ja vihdoin Laura pystyi syömään sitä normaalisti. Aikas episodit taas kerran.
Ruuan jälkeen bussi kuljetti meidät kulkueen lähtötonteille. Vaihdoimme esiintymisvaatteet bussissa ja kävimme myös mielenkiintoisella vessaretkellä paikallisessa lukiossa. Hyi helkkari! Vessaolosuhteet olivat sotkuiset ja epämiellyttävät, TODELLA epämiellyttävät. Siitä juuri ja juuri selvisimme ja puvut vaihdettuamme alkoi kulkueemme. Muuten, ilma oli kirkastunut aamuisesta sumusta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta tajuttoman kuumasti. Kulkueen lähtöä odotellessamme kuumuus oli pahimmillaan, että tiukkaa teki. Keikattiin ensin isolla kentällä lyhyesti ja sitten lähti kulkue liikkeelle.
Kulkue olikin luku sinänsä: populaa oli paljon, varsinkin koululaisia. Korealaiset tytöt kirkuivat kuin rock-konsertissa ja hullaantuivat erityisesti Kirjavien pojista ja soittajista. Raisalla oli onneksi Suomi-tarroja mukana, joita hän jakoi innokkaille "faneille", jotka tulivat piirittämään Raisa-paran kiljuen minkä kerkesivät. Hui! Kulkueessa oli huikeat 9 keikkaa, kaikki 2 minuutin settejä. Joka paikassa oli hurjasti yleisöä ja saatiin ihan riittävästi vilkutella ja katella ihmisia. :) Kulkue päättyi isolle esiintymislavalle, jossa myöhemmin oli festarin avajaiset.
Avajaisissa esiintyi paljon ryhmiä, myös muita kansantanssijoita. Runsaasti hiphoppareita ja balettia sun muuta nähtiin myös. Avajaisissa oli myös kaikkien maiden yhteinen lavaesiintyminen, jossa tanssittiin outoa korealaista festariteemabiisiä. Askeleita ei osattu, mutta eivät osanneet muutkaan, ja hauskaa oli. Meillä oli avajaisia seuratessa jo aikas kylmä, mutta päästiin onneksi vaihtaan vaatteet välillä. Tähän väliin muuten kiitokset bussikuskille, joka on ollut ihana. Vaikkei hän ymmärrä sanaakaan englantia saatikka suomea, niin silti tullaan hyvin juttuun.
Lopuksi avajaisissa oli MAHTAVA ilotulitusshow, joka oli ehkä hienoin ikinä! Sitten käytiin vielä lavalla pyörähtämässä, harjoittelemassa. Äänentoiston kanssa oli ongelmia, mutta Merja pisti asiat jarjestykseen ja lopulta äänetkin kuuluivat tanssijoille.
Harkkojen jälkeen bussi suuntasi kohti hotellia. Tunnelma oli jo melkos levoton, päivä oli sen verran pitkä, että väsymys alkoi jo näkyä. Siis iltapalan ja toiset blogin kautta unten maille!
Ensin oli ohjelmassa Independence Hall, "Itsenäisyyshalli", joka oli suuri ja mahtava paikka, näkemisen arvoinen. Paikalla oli Kirjavien lisäksi paljon paikallisia koululaisia, jotka oli kovasti innoissaan huutelemassa "HELLO!" meille kaikille. Ja heitä siis oli PALJON. Independence Hall oli siis tosi iso Korean historiasta kertova museo/näyttely, jossa oli seitsemän hallia ja vielä iso piha ja paljon patsaita. Selville saatiin ainakin, etta Korealla on takanaan 5000 vuotta pitkä, verinen historia ja etteivät he oikein pidä japanilaisista. Aikaa oli meillä kuitenkin rajallinen määrä (40min) eli jäi osa halleista käymättä... harmi.
Sitten oli vuorossa Lauran lempihetki päivästä, elikkäs lounas! :) Mentiin taas sinne kalanhajuiseen ruokailupaikkaan, mistä on jo aiemmin kerrottu, ja tarjolla oli paikalliseen tapaan riisiä, vihanneksia tms. ja mukana tietysti myös jokapäiväinen bonus-yllätyskortti: merenelävät! Kyllä! Siitähän se sitten taas lähti:
"No fish!! No seafood! Any fish and she DIES!"
Kisu: "Aaaaaah!" (yllättyneenä).
Ja ruoka takaisin keittiöön, uutta pöytään, ja kas: merilevä oli piilotettu kananmunan alle! Jes! Sitten Merja keittiöön valvomaan ruuan kypsennystä, jonka jälkeen kokki toi valvotun ja puhtaan ruuan pöytään ja vihdoin Laura pystyi syömään sitä normaalisti. Aikas episodit taas kerran.
Ruuan jälkeen bussi kuljetti meidät kulkueen lähtötonteille. Vaihdoimme esiintymisvaatteet bussissa ja kävimme myös mielenkiintoisella vessaretkellä paikallisessa lukiossa. Hyi helkkari! Vessaolosuhteet olivat sotkuiset ja epämiellyttävät, TODELLA epämiellyttävät. Siitä juuri ja juuri selvisimme ja puvut vaihdettuamme alkoi kulkueemme. Muuten, ilma oli kirkastunut aamuisesta sumusta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta tajuttoman kuumasti. Kulkueen lähtöä odotellessamme kuumuus oli pahimmillaan, että tiukkaa teki. Keikattiin ensin isolla kentällä lyhyesti ja sitten lähti kulkue liikkeelle.
Kulkue olikin luku sinänsä: populaa oli paljon, varsinkin koululaisia. Korealaiset tytöt kirkuivat kuin rock-konsertissa ja hullaantuivat erityisesti Kirjavien pojista ja soittajista. Raisalla oli onneksi Suomi-tarroja mukana, joita hän jakoi innokkaille "faneille", jotka tulivat piirittämään Raisa-paran kiljuen minkä kerkesivät. Hui! Kulkueessa oli huikeat 9 keikkaa, kaikki 2 minuutin settejä. Joka paikassa oli hurjasti yleisöä ja saatiin ihan riittävästi vilkutella ja katella ihmisia. :) Kulkue päättyi isolle esiintymislavalle, jossa myöhemmin oli festarin avajaiset.
Avajaisissa esiintyi paljon ryhmiä, myös muita kansantanssijoita. Runsaasti hiphoppareita ja balettia sun muuta nähtiin myös. Avajaisissa oli myös kaikkien maiden yhteinen lavaesiintyminen, jossa tanssittiin outoa korealaista festariteemabiisiä. Askeleita ei osattu, mutta eivät osanneet muutkaan, ja hauskaa oli. Meillä oli avajaisia seuratessa jo aikas kylmä, mutta päästiin onneksi vaihtaan vaatteet välillä. Tähän väliin muuten kiitokset bussikuskille, joka on ollut ihana. Vaikkei hän ymmärrä sanaakaan englantia saatikka suomea, niin silti tullaan hyvin juttuun.
Lopuksi avajaisissa oli MAHTAVA ilotulitusshow, joka oli ehkä hienoin ikinä! Sitten käytiin vielä lavalla pyörähtämässä, harjoittelemassa. Äänentoiston kanssa oli ongelmia, mutta Merja pisti asiat jarjestykseen ja lopulta äänetkin kuuluivat tanssijoille.
Harkkojen jälkeen bussi suuntasi kohti hotellia. Tunnelma oli jo melkos levoton, päivä oli sen verran pitkä, että väsymys alkoi jo näkyä. Siis iltapalan ja toiset blogin kautta unten maille!
Anyong haseyo!
Hieman hepulissa, Marja ja Laura
tiistai 5. lokakuuta 2010
Festarit käynnistyy 5.10.2010!
Anyong Haseyo!
Aamu alkoi iloisella yllätyksellä, sillä hotelliaamiainen ei sisältänyt pelkkää riisiä ja kasviksia. Pöydästä loytyi kaikkea mitä olimme toivoneetkin: LEIPÄÄ, puuroa, muroja, jugurttia, kasviksia ja tuhdisti lämmintä syötävää! Päivän ohjelma oli jäänyt illalla epäselväksi ja jouduimme ryntäämään heti syötyämme huoneisiin kiskomaan pukuja päälle. Kommunikaatio-ongelmat oppaamme "Kisun" kanssa jatkuivat pitkin päivää.
Aamupalan jälkeen matkamme suuntasi kohti avajaisseremonian harjoituksia. Festarialue on iso ja näyttävä, ja saimme siellä nähdä vihdoinkin myös muita ryhmiä. Koko aamupäivän vietimme seuraten muiden ryhmien harjoittelua. Emme olleet saanet mitään tietoa päivän aikataulusta ja odottelimme puvut päällä auringon paisteessa "hiukan turhautuneina" monta tuntia. Nautimme myös lounaan samaisessa paikassa ( Hampurilaisia NAMNAM ).
Jossakin vaiheessa huomasimme, etta lähes kaikki ryhmät olivat poistuneet alueelta, mutta Kisu ei ollut vieläkään antanut meille ohjeita. Kun aloimme oma-aloitteisesti tehda lähtöä, Kisu yllättäen ilmoitti, etta meillä olisi mahdollisuus sittenkin harjoitella. Stagelle päästyämme hän tulikin sanomaan, etta olemme pahasti myöhässä pormestarin avajaisseremoniasta! Lähdimme liikkeelle suomalaisella kiireellä ja ehdimme kuin ehdimmekin Cheonanin kaupungintalolle ajoissa.
Seremoniassa kukin ryhmä kavi esittäytymässä lavalla ja lahjomassa pormestarin. Samalla näimme kilpailun tuomariston. Korealaiset tanssiryhmät tekivät meihin vaikutuksen.Tilaisuuden jälkeen otimme pihalla valokuvia toisten ryhmien kanssa. Sitten hyppäsimme takaisin bussiin ja lähdimme hotellille vaatteiden vaihtoon. Bussissa tapahtui ihme, kun saimme vihdoinkin lämmitettyä välejämme oppaaseemme. Hän ymmärsi, ettemme ole vihaisia hänelle, vaan tyytymättömiä festarin järjestelyihin ja tiedonkulkuun. Kisu innostui opettelemaan meidän nimiämme ja on nyt ollut reippaampi ja puheliaampi seurassamme.
Hotellilla käynnin jälkeen lähdimme Pormestarin Puutarha Bileisiin. Bileet järjestettiin koko porukalle illallisen ja pienen ohjelman merkeissä. Saimme kuulla korealaista kansanmusiikkia ja pormestari piti jälleen tervetuliaispuheen. Ruokailu järjestettiin buffet-tyyliin ja Merja ja Laura olivat ensimmäisinä kärkkymässä Lauralle varmasti puhdasta ja kalatonta ruokaa. Kaikki nauttivat ateriastaan hyvin mielin ja pois lähdettiin mahat pullollaan.
Ähkysta huolimatta reippaat tuhdit Kirjavat lähtivät vielä hotellille tanhuumaan seuraavan päivän paraatin tansseja Trio NoPanicin kanssa. Treenien jälkeen alkoi vimmattu blogipäivitys ja tässä sitä nyt ollaan :)
Tämän päivän teille tarjoili Asta ja Suvi
Aamu alkoi iloisella yllätyksellä, sillä hotelliaamiainen ei sisältänyt pelkkää riisiä ja kasviksia. Pöydästä loytyi kaikkea mitä olimme toivoneetkin: LEIPÄÄ, puuroa, muroja, jugurttia, kasviksia ja tuhdisti lämmintä syötävää! Päivän ohjelma oli jäänyt illalla epäselväksi ja jouduimme ryntäämään heti syötyämme huoneisiin kiskomaan pukuja päälle. Kommunikaatio-ongelmat oppaamme "Kisun" kanssa jatkuivat pitkin päivää.
Aamupalan jälkeen matkamme suuntasi kohti avajaisseremonian harjoituksia. Festarialue on iso ja näyttävä, ja saimme siellä nähdä vihdoinkin myös muita ryhmiä. Koko aamupäivän vietimme seuraten muiden ryhmien harjoittelua. Emme olleet saanet mitään tietoa päivän aikataulusta ja odottelimme puvut päällä auringon paisteessa "hiukan turhautuneina" monta tuntia. Nautimme myös lounaan samaisessa paikassa ( Hampurilaisia NAMNAM ).
Jossakin vaiheessa huomasimme, etta lähes kaikki ryhmät olivat poistuneet alueelta, mutta Kisu ei ollut vieläkään antanut meille ohjeita. Kun aloimme oma-aloitteisesti tehda lähtöä, Kisu yllättäen ilmoitti, etta meillä olisi mahdollisuus sittenkin harjoitella. Stagelle päästyämme hän tulikin sanomaan, etta olemme pahasti myöhässä pormestarin avajaisseremoniasta! Lähdimme liikkeelle suomalaisella kiireellä ja ehdimme kuin ehdimmekin Cheonanin kaupungintalolle ajoissa.
Seremoniassa kukin ryhmä kavi esittäytymässä lavalla ja lahjomassa pormestarin. Samalla näimme kilpailun tuomariston. Korealaiset tanssiryhmät tekivät meihin vaikutuksen.Tilaisuuden jälkeen otimme pihalla valokuvia toisten ryhmien kanssa. Sitten hyppäsimme takaisin bussiin ja lähdimme hotellille vaatteiden vaihtoon. Bussissa tapahtui ihme, kun saimme vihdoinkin lämmitettyä välejämme oppaaseemme. Hän ymmärsi, ettemme ole vihaisia hänelle, vaan tyytymättömiä festarin järjestelyihin ja tiedonkulkuun. Kisu innostui opettelemaan meidän nimiämme ja on nyt ollut reippaampi ja puheliaampi seurassamme.
Hotellilla käynnin jälkeen lähdimme Pormestarin Puutarha Bileisiin. Bileet järjestettiin koko porukalle illallisen ja pienen ohjelman merkeissä. Saimme kuulla korealaista kansanmusiikkia ja pormestari piti jälleen tervetuliaispuheen. Ruokailu järjestettiin buffet-tyyliin ja Merja ja Laura olivat ensimmäisinä kärkkymässä Lauralle varmasti puhdasta ja kalatonta ruokaa. Kaikki nauttivat ateriastaan hyvin mielin ja pois lähdettiin mahat pullollaan.
Ähkysta huolimatta reippaat tuhdit Kirjavat lähtivät vielä hotellille tanhuumaan seuraavan päivän paraatin tansseja Trio NoPanicin kanssa. Treenien jälkeen alkoi vimmattu blogipäivitys ja tässä sitä nyt ollaan :)
Tämän päivän teille tarjoili Asta ja Suvi
4.10.10, siirtymäpäivä Cheonaniin
Herätys tapahtui maanantaina klo 7.30. Pojat nukkuivat hyvin koko
yön, tosin puolen kuuden aikaan tyttöjen huoneessa oli hieman hässäkkää.
Emmi oli näppärästi ajatellut lähteä käytävään vessaan, ettei
herättäisi muita. Tietenkin kaikki heräsivat siihen ja luulivat Emmin
saaneen shokin. Suvi ampaisi liikkeelle huutaen "Emmi on iha sekasi" ja
juoksi Emmin perään Merjan seuratessa perästä. Outi oli etsinyt piikin
sillä välin ja valmistautui pistämään. No kaikki päättyi hyvin, kun
Merja löysi Emmin vessasta kaikessa rauhassa...
Koska majoituspaikassamme Youth Hostellilla ei ollut hyvää aamupalaa (riisia ja kasviksia), niin lähdimme etsimään aamupalapaikkaa hostellin lähistölta. Hetken harhailtuamme menimme johonkin hotelliin, mihin suurin osa tytöistä ja Leksa jäi. Suvi, Salla ja loput pojat lähtivät etsimään muuta ruokaa. Löysimmekin kivan pikkupaikan, jossa söimme täytetyt voileivät, yogurtit seka kahvit.
Aamujumppa jyrkkää ylämäkeä hostellille odottelemaan linja-autoa. Linja-auton tultua rupesimme itävaltalaisten kanssa tuumailemaan kuinka mahdumme kaikki sisään bussiin, koska bussikuskilla oli jo omia tavaroitaan ruumassa todella paljon. Lopulta onnistuimme ahtautumaan sisään, vaikka monta laukkua oli köytetty turvavöihin käytävälle sekä joitakin laukkuja oli penkeillä.
Matkalla koimme korealaisen insinööritaidon ihmeen. Suurin osa näkemistämme taloista oli yhteen muottiin rakennettuja kerrostaloja, jotka oli erittäin pienelle alueelle rakennettuna toisiinsa kiinni. Talot olivat numeroitu suurilla numeroilla, joista päättelimme, etta ne ovat opiskelija-asuntoloita.
Päästyämme Cheonaniin jäimme syömään korealaiseen ravintolaan, tosin kalaruokien ja voimakkaan kalanhajun takia Laura vietiin toiseen ravintolaan syömään, jonne meni lopulta myös vegetaristimme (koska ravintolassa oli tarjolla vain liharuokia). Aluksi oli jännää syödä istualtaan tyyny pyllyn alla elokuvien tyyliin.
Ruoka aluksi oli vähän epämääräisen näköistä, mutta hieman totutellen ruoka osoittautui aivan loistavaksi, ainakin jätkien mielestä. Jussi ja kitaristimme Ilkka huomasivat polviensa jäykkyyden, koska risti-istunta (elokuvien tyyliin) osoittautui mahdottomaksi. No voi sitä jalat suorana tai polvillaankin syödä. Kaiken kaikkiaan puikoilla syöminen alkoi sujua koko porukalta Reissumies-mainoksen tyyliin: "No, oliko sulla nälkä vai ei?" Olihan haarukoita tarjolla, mutta ne olivat heikoille, hehheeeee.
No, lopulta pääsimme hotellille pudotettuamme itävaltalaiset omalle hotellilleen. Rakennus oli hieno ja tyylikäs kaikista 'huono hotelli'-manauksistamme huolimatta. Ennen huoneisiin pääsyä oli edessa hurja vääntö. Ensiksi mukanamme Soulista tullut mitään puhumaton tyttö osoittautui oppaaksemme eikä hän oikein osannut englantia. Tyttö, jota aloimme kutsua "Kisuksi", ei ollut hommiensa tasalla ja hanesta näki että hän on ensi kertaa oppaana. Han koko ajan toisteli etta toimimattomat asiat olisivat hänen vikansa, vaikka Merja vakuutteli ettei asia ole näin (sehän oli järjestäjien ja Kisun esimiesten moka). Aasialaisen kasvojen menetyksen mukaan vähän pelkäsimme etta seuraavana päivänä joku on hypännyt alas parvekkeelta.
Olimme laittaneet sähköpostia ennen matkaa järjestäjille, etta tarvitsemme kahden hengen huoneet. Eihän niitä ollut, vaan oli 3-5 hengen huoneet. Kovan ja pitkän vaannon viittoma/elekieli/englannin avulla Merja sai meille vaatimamme huoneet. Emme kuitenkaan päässeet kahden hengen huoneisiin, vaan huoneet olivat kahden makuuhuoneen asuntoja. Pariskunnat saivat omat huoneet, ja pojat ( Pietu ja Jussi) majoittuivat pariskunta Anttila/Pyysing (tai Pyysing-Anttila, ihan mite haluaa) kanssa.
Huoneiden makuutiloissa ei ollut kuin yksi sänky kun piti olla kaksi. Pietu sai oman sängyn ja muut nukkuivat korealaiseen tyyliin monta paksua peittoa patjoinaan. Kuulemma ne toimivat ja Jussi testasi sohvaa joka tosin ei osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi.
Illalla pidimme harjoitukset hotellin käytävällä, vaikka se ei kuulemma ollut sallittua. Eipä kukaan muu sitten harjoitellutkaan meidän jälkeen. Siirryimmekin hotellin kokoustiloihin reenaamaan. Merjan ollessa tyytyväinen suoritukseemme, lopetimme hieman väsyneinä ja todella hikisinä. Totesimme etta Trio NoPanic! toimii aivan loistavasti ja he ovat loistavasti sovittaneet kappaleet.
Reenien jälkeen vielä söimme jotain mitä kukakin oli ostanut. Pietun ja Jussin nuudelit olivat kyllä todella mahtavaa ruokaa täkäläisen maustemeiningin takia (ei siis voi edes verrata Suomessa myytyihin) ja muut söivät kai patonkia tai jotain, hah.
Illallisen jälkeen kukin vetäytyi keräämään voimia seuraavan päivän koitokseen, joka sitten osoittaui todellakin KOITOKSEKSI..... jatkuu ensi numerossa.
Ja tämän ruuneperin tuotoksen tarjoili Pietu ja Jussi.
Koska majoituspaikassamme Youth Hostellilla ei ollut hyvää aamupalaa (riisia ja kasviksia), niin lähdimme etsimään aamupalapaikkaa hostellin lähistölta. Hetken harhailtuamme menimme johonkin hotelliin, mihin suurin osa tytöistä ja Leksa jäi. Suvi, Salla ja loput pojat lähtivät etsimään muuta ruokaa. Löysimmekin kivan pikkupaikan, jossa söimme täytetyt voileivät, yogurtit seka kahvit.
Aamujumppa jyrkkää ylämäkeä hostellille odottelemaan linja-autoa. Linja-auton tultua rupesimme itävaltalaisten kanssa tuumailemaan kuinka mahdumme kaikki sisään bussiin, koska bussikuskilla oli jo omia tavaroitaan ruumassa todella paljon. Lopulta onnistuimme ahtautumaan sisään, vaikka monta laukkua oli köytetty turvavöihin käytävälle sekä joitakin laukkuja oli penkeillä.
Matkalla koimme korealaisen insinööritaidon ihmeen. Suurin osa näkemistämme taloista oli yhteen muottiin rakennettuja kerrostaloja, jotka oli erittäin pienelle alueelle rakennettuna toisiinsa kiinni. Talot olivat numeroitu suurilla numeroilla, joista päättelimme, etta ne ovat opiskelija-asuntoloita.
Päästyämme Cheonaniin jäimme syömään korealaiseen ravintolaan, tosin kalaruokien ja voimakkaan kalanhajun takia Laura vietiin toiseen ravintolaan syömään, jonne meni lopulta myös vegetaristimme (koska ravintolassa oli tarjolla vain liharuokia). Aluksi oli jännää syödä istualtaan tyyny pyllyn alla elokuvien tyyliin.
Ruoka aluksi oli vähän epämääräisen näköistä, mutta hieman totutellen ruoka osoittautui aivan loistavaksi, ainakin jätkien mielestä. Jussi ja kitaristimme Ilkka huomasivat polviensa jäykkyyden, koska risti-istunta (elokuvien tyyliin) osoittautui mahdottomaksi. No voi sitä jalat suorana tai polvillaankin syödä. Kaiken kaikkiaan puikoilla syöminen alkoi sujua koko porukalta Reissumies-mainoksen tyyliin: "No, oliko sulla nälkä vai ei?" Olihan haarukoita tarjolla, mutta ne olivat heikoille, hehheeeee.
No, lopulta pääsimme hotellille pudotettuamme itävaltalaiset omalle hotellilleen. Rakennus oli hieno ja tyylikäs kaikista 'huono hotelli'-manauksistamme huolimatta. Ennen huoneisiin pääsyä oli edessa hurja vääntö. Ensiksi mukanamme Soulista tullut mitään puhumaton tyttö osoittautui oppaaksemme eikä hän oikein osannut englantia. Tyttö, jota aloimme kutsua "Kisuksi", ei ollut hommiensa tasalla ja hanesta näki että hän on ensi kertaa oppaana. Han koko ajan toisteli etta toimimattomat asiat olisivat hänen vikansa, vaikka Merja vakuutteli ettei asia ole näin (sehän oli järjestäjien ja Kisun esimiesten moka). Aasialaisen kasvojen menetyksen mukaan vähän pelkäsimme etta seuraavana päivänä joku on hypännyt alas parvekkeelta.
Olimme laittaneet sähköpostia ennen matkaa järjestäjille, etta tarvitsemme kahden hengen huoneet. Eihän niitä ollut, vaan oli 3-5 hengen huoneet. Kovan ja pitkän vaannon viittoma/elekieli/englannin avulla Merja sai meille vaatimamme huoneet. Emme kuitenkaan päässeet kahden hengen huoneisiin, vaan huoneet olivat kahden makuuhuoneen asuntoja. Pariskunnat saivat omat huoneet, ja pojat ( Pietu ja Jussi) majoittuivat pariskunta Anttila/Pyysing (tai Pyysing-Anttila, ihan mite haluaa) kanssa.
Huoneiden makuutiloissa ei ollut kuin yksi sänky kun piti olla kaksi. Pietu sai oman sängyn ja muut nukkuivat korealaiseen tyyliin monta paksua peittoa patjoinaan. Kuulemma ne toimivat ja Jussi testasi sohvaa joka tosin ei osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi.
Illalla pidimme harjoitukset hotellin käytävällä, vaikka se ei kuulemma ollut sallittua. Eipä kukaan muu sitten harjoitellutkaan meidän jälkeen. Siirryimmekin hotellin kokoustiloihin reenaamaan. Merjan ollessa tyytyväinen suoritukseemme, lopetimme hieman väsyneinä ja todella hikisinä. Totesimme etta Trio NoPanic! toimii aivan loistavasti ja he ovat loistavasti sovittaneet kappaleet.
Reenien jälkeen vielä söimme jotain mitä kukakin oli ostanut. Pietun ja Jussin nuudelit olivat kyllä todella mahtavaa ruokaa täkäläisen maustemeiningin takia (ei siis voi edes verrata Suomessa myytyihin) ja muut söivät kai patonkia tai jotain, hah.
Illallisen jälkeen kukin vetäytyi keräämään voimia seuraavan päivän koitokseen, joka sitten osoittaui todellakin KOITOKSEKSI..... jatkuu ensi numerossa.
Ja tämän ruuneperin tuotoksen tarjoili Pietu ja Jussi.
Soul-päivä 3.10.2010
Virallinen
ensimmäinen Korea-päivämme alkoi muutaman tunnin koiranunien jalkeen.
Lentokone laskeutui paikallista aikaa klo 8.20 (Suomen aikaa 02.20!).
Kaikkien matkalaukut saapuivat perille ja niitä menimme hakemaan
metrolla! Oppaamme (tälle päivälle) ja bändimme olivat meitä vastassa ja
heti ulos päästyämme aloitimme matkan kohti Soulia ja kiertoajelua.
Ensimmäiseksi suuntasimme Royal Palaceen, jossa näimme perinteista
aasialaista arkkitehtuuria.
Royal Palacen jälkeen lähdimme kävelykadulle, jota pitkin kävelimme hetken aikaa ja totuttelimme ihmispaljouteen. Kävelykadulta päädyimme perinteiseen korealaiseen ravintolaan syömään lounasta. Ruokailu oli totutusta hyvin poikkeava. Pöydässä oli useita pieniä kippoja, joista otettiin omalle lautaselle pienia määriä, syöminen tapahtui tietenkin PUIKOILLA! Tutustuimme jo heti ensimmäisellä aterialla perinteiseen ruokalajiin, kimchiin, joka valmistetaan kaalista, chilista, anjoviksesta ja valkosipulista.
Syömisen jälkeen pääsimme ensi
kertaa hieman shoppailemaan, samaisella kävelykadulle, jolle tulimme
vielä myöhemmin uudestaan ja olimme jatkuvasta ihmisvilinästa päät
pyörällä. Sitten lähdimme hostellillemme majoittumaan ja hieman siisteytymään ennen kuin lähdimme Soul Towerille. Towerissa otimme paljon valokuvia ja katselimme alapuolella levittyvää kaupunkia.
Kun laskeuduimme alas tornista, ostimme Kirjaville oman lukon, jonka kiinnitimme aitaan, jossa oli muitakin "rakkauslukkoja". Halusimme laittaa Kirjaville oman lukon symboloimaan ikuista ystävyyttämme.
Puu, johon ostimme lukon |
Towerin
jälkeen lähdimme päivälliselle, syömään jälleen perinteistä
korealaista ruokaa. Ruoka valmistettiin pöydässä, porisevassa padassa.
Tämän jälkeen lähdimme hostellille ja kävimmekin nukkumaan jo
yhdeksältä, koska kaikkia vaivasi hieman jet lag.
Poriseva pata |
Tästä päivästä teille kertoi Outi ja Salla!
Alkutaival Etelä-Koreaan!
Lauantaina 2.10.2010 aamupäivästä alkoi matkamme kohti Soulia ja
Etelä-Koreaa. Bussi starttasi Lappeenrannan matkakeskukselta kuitenkin
20 minuuttia suunniteltua myöhemmin erinäisten vaikeuksien vuoksi. Koko
porukka oli erittäin innoissaan matkan alkamisesta, mutta olo oli
kuitenkin hieman epätodellinen - ollaanko myö nyt tosissaan matkalla
sinne Koreaan?
Bussimatka taittui iloisesti ja kerrankin virkeästi, kun ei tarvinnut herätä keskella yötä. Pukarossa pidimme ensimmäisen pakollisen RUOKAtauon, ja nautimme noutopöydän antimista. Suomen ruokaa saataisiinkin vasta reilun viikon päästä!
Muutaman tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme viimein Helsinki-Vantaan lentoasemalle, jossa tapasimme ulkopaikkakuntalaiset vahvistuksemme. Helsinki-Tampere-Jyväskylä-jengi oli nukkunut yönsa osittain huonosti: Emmi oli saanut kunnon yöunet, Marja pyöri sängyssä koko yön ja Suvi puolestaan kirjoi essuaan ja pakkasi lähes koko yön. Saavuttuaan Helsinkiin ulkkikset aloittivat apteekkikierroksella, jonka jälkeen söivät hyvää makaronilaatikkoa Emmillä. Matka lentokentälle kuitenkin keskeytyi lievän reseptipaniikin takia, mutta uuden apteekkivisiitin jälkeen kolmikko suuntasi tapaamaan meitä muita kentälle.
Saavuttuamme lentoasemalle alkoi käsimatkatavaroiden punnitsemisruljanssi ja tuliaislahjojen pakkaaminen matkalaukkuihin. Alkusähläyksen jälkeen suuntasimme turvatarkastukseen ja pian löysimme itsemme istumasta lentokoneesta. Lentomatkalla saimme päivällisen ja aamupalan, ja muu aika meni nukkuessa tai elokuvia katsoessa. Etenkin Sonja oli innoissaan elokuvista!
Yllättävän nopeasti saavuimme Incheon International-lentokentälle, ja odotimme väsyneinä, mutta innokkaina tulevaa...
Etelä-Korean matkablogin teille avasi Sonja ja Leo!
Bussimatka taittui iloisesti ja kerrankin virkeästi, kun ei tarvinnut herätä keskella yötä. Pukarossa pidimme ensimmäisen pakollisen RUOKAtauon, ja nautimme noutopöydän antimista. Suomen ruokaa saataisiinkin vasta reilun viikon päästä!
Muutaman tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme viimein Helsinki-Vantaan lentoasemalle, jossa tapasimme ulkopaikkakuntalaiset vahvistuksemme. Helsinki-Tampere-Jyväskylä-jengi oli nukkunut yönsa osittain huonosti: Emmi oli saanut kunnon yöunet, Marja pyöri sängyssä koko yön ja Suvi puolestaan kirjoi essuaan ja pakkasi lähes koko yön. Saavuttuaan Helsinkiin ulkkikset aloittivat apteekkikierroksella, jonka jälkeen söivät hyvää makaronilaatikkoa Emmillä. Matka lentokentälle kuitenkin keskeytyi lievän reseptipaniikin takia, mutta uuden apteekkivisiitin jälkeen kolmikko suuntasi tapaamaan meitä muita kentälle.
Saavuttuamme lentoasemalle alkoi käsimatkatavaroiden punnitsemisruljanssi ja tuliaislahjojen pakkaaminen matkalaukkuihin. Alkusähläyksen jälkeen suuntasimme turvatarkastukseen ja pian löysimme itsemme istumasta lentokoneesta. Lentomatkalla saimme päivällisen ja aamupalan, ja muu aika meni nukkuessa tai elokuvia katsoessa. Etenkin Sonja oli innoissaan elokuvista!
Yllättävän nopeasti saavuimme Incheon International-lentokentälle, ja odotimme väsyneinä, mutta innokkaina tulevaa...
Etelä-Korean matkablogin teille avasi Sonja ja Leo!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)