perjantai 24. lokakuuta 2014

Vihdoinkin perillä Meksikossa

Huomenta kaikille! Buenos Dias a todos!

Täällä vietetään ensimmäistä aamua Meksikossa, kellon näyttäessä aamukymmentä (Suomessa klo 18) saadaan matkablogi tän reissun suhteen avattua.

Hyvät lähtötunnelmat!

Totuttuun tapaan matka alkoi jälleen kerran aamuyön tunteina, erona vain se, että matkatavarat pakattiin peräkärriin jo edellisenä iltana. Eräille tosin siltikin tuli pakkaamisen kanssa kiire... Startti 01:32 Lappeenrannasta tilataksilla, jota kuljetti meiän oma Leo. Ulkkarit löysivät myös tiensä eri aikoina Helsinki-Vantaalle, jossa treffit oli puolen viiden maissa. Pienen vatuloinnin jälkeen siirryttiin jo odottelemaan lennon lähtöä Frankfurtiin. Lufthansa nousi siivilleen aivan mielettömän auringonnousun aikaan. Matkalla ihailtiin ihastuttavia pitkiä pitsipilviä osan katsellessa silmäluonten sisäpintoja.

Nyt mennään!

Frankfurtin kentällä meillä oli vaihtoaikaa noin 3,5 tuntia. Ensin otettiin kenttä haltuun, ja sitten mentiin syömään. Kuten varmaan osa facebookista pääsi lukemaan, matkamme jatkui Frankfurtista jumbokoneella kohti Mexico Cityä. Lento kesti noin 12 tuntia, ja vaikka pyllyt vähän puutuivatkin, niin selvisimme lennosta kunnialla - aika kului leffoja katsellessa omilta ruuduilta, nukkuessa ja syödessä. Lisäksi saatiin kaikkien matkatavarat perille, mistä olimme helpottuneita. Laskeutuminen tuli ihan puskilla sumun keskellä - luultiin vielä olevamme korkealla pilvissä, kun jo pyörät tapasivat kiitorataa. Estamos en Mexico!


Meiän kakskerroksinen kone


Skåål! 
Ensinäkymä Mexico Citystä
Perillä meitä oli vastassa oppaamme Margie ja opasvastaava Stefanie. Vaikka katse ja aivot jäätivät pahemman kerran väsymyksen vuoksi, jaksettiin silti pitää tunnelma korkealla matkalla hostellille bussin ikkunasta täkäläisiä maisemia katsellessa, kasarimusiikin tahdittamana.

Vastaanotto

Ja kirjoitus jatkuu illalla, buenas tardesta vaan!

Hostelli vaikutti ensinäkemältä tosi hyvältä ja siistiltä, ja on siis tosi hyvillä paikoilla keskustassa ja kävelykadun varrella. Huoneiden saaminen tosin kesti pahemman kerran, ja silloin se ultimaattinen väsy iski, paleli ja vähä päässä pyöri itse kullakin. Lopulta meiät ohjattiin syömään aulassa oottelun sijasta. Onneksi vihdoin saatiin meiän huoneet: kahdelle, kuudelle ja kahdeksalle hengelle. "Pientä" ongelmaa tuotti huoneiden koot: tyttöjen kaheksan hengen huoneeseen mahtui just ja just neljä kerrossänkyä, ja voitte kuvitella kun meitä kaheksan mimmiä kahden matkalaukun ja ison nipun pukuja kanssa tuuppautui huoneeseen, ei juuri oveakaan pystynyt kuin raottamaan.

Laukku- ja ihmistetristä: "Voisko tätä laukkuu vähä siirtää" "Miu pitäis päästä vessaan" "Miu laukku on viel käytäväs"...

Sit vihdoin noin kolmenkymmenen tunnin matkustamisen ja majoittumisen päälle suihku ja vaakataso tuntuivat sangen hyvältä! Päätettiin jättää tila-ahtausongelmat oottaa seuraavaa päivää ja käytiin vaan unia katselemaan. Väsymyksestä huolimatta, on se mahtavaa olla Meksikossa :)

Tekstiä laatimassa olivat: Suvi, Sonja, Merja, Emmi ja Laura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti