keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Keskiviikko eli 5. paiva perilla

Aamun alkajaisiksi tytot letitti ja meikkasi sahisten, pojilla taisi olla rennompi aamu. Yhdeksaksi mentiin taas aamupalalle, jossa tanaan tarjolla oli sokeroimattomia muroja, leipaa, hilloa ja teeta. Sitten alkoivat harkat. Tanssittiin ja laulettiin nostatusta aurinkoisella terassilla. Meno yltyi niin hurjaksi, etta saimme yhden lasipullonkin rikki. Onneksi sirpaleet tuovat onnea. Treenien jalkeen vaihdoimme siviilit ylle ja odottelimme hetken seuraavaa koitosta.

Letti- ja meikkisähinää
Lahdimme kaymaan antropologisessa museossa. Oppaita emme saaneet mukaamme, joten kaytimme omiamme. Suvi ja Salla johdattivat meidat bussilla turvallisesti perille. Paikallisissa busseissa oli mielenkiintoinen maksusysteemi: rahat laitettiin metalliseen jykevaan maitotonkan malliseen kapistukseen, jota kuski aina valilla ravisteli, jotta rahat menisivat alas asti, vaihtorahoista ei ollut tietoakaan.

Linja-autossa on tunnelmaa!
Museon edustalla
Museolla meilla oli puolitoista tuntia aikaa kiertaa koko helkkarin iso museo. Taktiikoita oli monia: hitaasti ja tarkasti kiertaen, rennosti ottaen tai juosten lapi koko museon ja paatyen shoppailemaan tuliaisia museokauppaan. Kun museoidessamme juttelimme karjalaiseen tapaan, eras museokavija hairiintyi ja pyysi meita olemaan hiljaa, jotta han voisi nauttia museovierailustaan. Pyynnon jalkeen han siten alkoi santailemaan ympariinsa hyvin hiljaa ja meita nauratti. Museossa aikaa ja kielitaitoa ois voinnu olla enemmankin, mutta oli ehdottomasti nakemisen arvoista. Sisaantulo oli jo vakuuttava, suunnaton vesielementti otti meidat vastaan. Hienoja olivat myos kivipaasit ja luurangot hautoineen. Marja tietysti innostui taas luennoimaan historiatietouttaan ja Suvi ja Sonja rapsivat hauskoja juustoilukuvia.


Iskuryhmä valmiina museon valtaukseen!

Juustot vauhdissa!


Sitten alkoikin suomalainen kiire. Akkia hostellille, akkia syomaan, akkia puku paalle, akkia tavarat kasaan ja akkia aulaan. Odottamaan. Bussit menivat ja tulivat, veivat siis ensin ensimmaisen satsin tanssijoita esiintymispaikalle ja hakivat sitten meidat. Nain, koska busseja oli tanaan saatu vaan nelja, vaikka niita oli tilattu viisi. Pienien bussissa nukuttujen paivaunien jalkeen alkoi kulkue ja siinahan se kulkue sitten taas pyorahti.

Täältä tulee Suomi!
Omaa keikkavuoroa odottaessamme ehdimme ottaa lisaa juustoilukuvia ja katsoa muiden ryhmien esityksia. Lempparimme wales tanssi tanaan ihania puukenkatansseja. Ryhman nuorin poika on walesin puukenkatanssin juniorimestari, aikamoinen monilahjakkuus, viulisti, koripalloilija ja tanssija. Merja, Jussi ja Salla kavivat pokkaamassa meille lahjan lavalta suurien aplodejen saestamana. Sitten keikalle.

Dia de Muertos lähestyy...


Kaikki festariryhmät edustettuina yhdessä lavalla
Tanaan tansimme Siirtolaiset ja Nostatuksen, joihin Suvi ja Salla etsivat paikalliselle kielelle Sallan kaantamat juonnotkin. Keikalla fiilis oli katossa kirjaimellisesti, silla tanaan aiemmilta paivilta tutuksi tullut lava oli oikein katettu ja valotkin oli saatu paikalleen. Pojat olivat keksineet hienoja, uusia jippoja Siirtolaisiin ja me kaikki olimme aivan innoissamme tanssimassa Nostatusta bandin saestyksella. Skytta, Mafioson ja Forte fortissimon oiva lisa, raakyi kuin varis viimeisilla aanen ripeillaan upeasti Lemmen ja Pornon.

Asialliset hommat hoidettuamme siirryimme viihteelle ruuan pariin. Loysimme drinkkilistan ja espanjankielisen ruokalistan ja kavimme tilaamaan 15 ihmiselle erinaisia ruokia ja juomia. Saimme taas uuden oppaamme Edithin seuraksemme ja Luzkin oli ilonamme aina ehtiessaan. Asta oli erityisen onnellinen lampimasta ruuasta ja viinista, jonka sai vihdoin noin tunnin kuluttua ensimmaisesta tilauksestaan. Pietu tilasi sokkona ja sai eteensa jalkiruokaa, mutta kyllahan sekin  maistui. Herkuttelumme lomassa selvisi, etta Sonjasta oli tullut tupla taty seka maisteri. Niinpa nostelimme maljaa Sonjalle ja pikku Vivianille. Lasku aiheutti tarjoilijoille suurta paan vaivaa, mutta onneksi Suvi riensi apuun ja selvitti meille, mita kenenkin piti tilauksistaan maksaa. Kiitos Suvi. Nyt lopettelen tata tekstia bussissa matkalla takaisin hostellille. Siis kohta suihkuun ja nukkkumaan. Huomenna taas uusi paiva. Adios! 


Maisteri-Sonja Tupla-Täty

 Tämän päivän teille tarjosi Emmi ja Petrus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti