Moikka
Tyttöjä ei näy, soitto raikaa, eikä ole mitään tekemistä, joten Jussi voi reippaana poikana naputella blogia.
Joten:
Torstai aukenikin sitten jo vähän väsyneempänä, kun kuusi festaripäivää oli takana ja seitsemäs edessä. Tänään suunta oli tutun murot+patonki+ (Ooh, tänään olikin banaania lisäksi!!) starbucksin kahvi.
Aamarin jälkeen päivän teema oli matka Teotihuacuan-atsteekkitemppeleille, jonne piti lähteä kymmeneltä (mutta näin jo teemaan tottuneena, lähtö venyikin tunnilla). Myöhästynyt lähtö olikin jo tutun turvallista, joten kokista särpien ja somessa aikaa viettäen odotimme lähtökäskyä.
No, matkaan päästiin yhdentoista aikoihin, ja tunnin verran mennä puksuteltiin kohti kadonnutta kulttuuria. Bussimatka taittui argentiinalaisten kanssa aika mukavasti, ja pojat hieroivat tuttavuutta, vaikka yhteinen kieli puuttui.vMatkan aikana jo varmistui muutama majapaikka, jos ikinä häränfileen sekä vuorien luvattuun maahan eksyy.
"Perille" päästyämme emme kuitenkaan olleet perillä, vaan kaiketi tequilan valmistusprosessia esittelevässä "museo"/rihkamamyymälä/ravintola-ranchilla, jossa vierähti ensimmäinen tunti. Tarkoitus oli siis perehtyä siihen, kuinka alkuperäistä tequilaa vamistetaan kaktuksesta, ja kuinka alkuperäiskansat ovat käyttäneet kaktuksesta kaikki osat, kuten meillä on käytetty hirvestä kaikki osat. Oli neulaa, paperia, mehua ja vaikka mitä jännää.
Sitten päästiinkiin vihdoin sinne kadonneen siviilisaation rauniolle. Saatiin me opaskin, mutta se special-setä olikin tarkoitettu neljälle bussilastilliselle porukkaa, joten suomitanhuujat ottivat lain omiin käsiinsä, ja tutustuivat paikkaan omin päin (eli nopeasti, tehokkaasti, ja turhia haaveilematta).
 |
| Kavelty jo noin 2 km, vihdoin temppelin juurella! |
Se Teoticiuan sitten.... Ihan hieno paikka. Harmittaa vain, kun ei ainakaan kirjottajalla ole sellaista tarttuma-pintaa kaiken maailman atsteekkien jumaliin ja luomiskertomuksiin, joten kasoista (suurista, pyramidin kokoisista) kiviä ei jaksanut olla niin innostunut, kuin olisi pitänyt olla. Olisi aivan eri, jos olisimme olleet tutustumassa vaikka Colosseumiin tai vastaavaan, josta on lukenut lähes kaiken ja tietää historian kulun.
 |
| Lassi tiirailee. Kuvaa ei saanut oikein pain, pahoittelut. |
No, mutta joka tapauksessa, olihan ne suuren suuret kasat kiveä ihan hieno juttu. Oli kuolleiden katua, Calle de Los Muertos (joka taipui ainakin kirjoittajan mielestä hyvänä vitsinä "bulevard of broken dreams"), eli jumaluhreiksi tuomittujen orjien tms katua, ja oli siellä sitten talon pohjaa sekä kaksi isoa, hienoa kivipyramidia. Ne Pyramidit olivat sitten eri jänniä. Kaikkea se orjan käsi käskevän käden alla on onnistunut luomaan.
Suurempi, auringon pyramidi oli verttimetreiltään noin 58 metriä, joka ei kuulosta paljolta, mutta olihan se vaikuttava ihmiskäden tekemäksi. Pohjaneliöitäkin oli ehkä noin 5000 m2, näin myymälähalleja rakentaneen silmällä sanottuna ;) Huipulle sitten noustiin, ja siinä näki muista turisteista, että kuka vetää askin päivässä röökiä. Tuli nimittäin sen verran puuskuttavaa selkää vastaan! Nousuhan oli hyvinkin nopea, ja ylhäällä olikin kiva katsella maisemia.
 |
| Salla ja Lassi tuulettaa, Pietu on vaan cool |
 |
| Haitaristimme Sami leikkii reunalla |
Raivokkaan kuvien ottamisen ja maisemien katselemisen jälkeen suunta oli alaspäin. Alhaalla opas yritti sitten epätoivoisesti kerätä porukan kasaan ja jakaa ryhmiin siten, että toiset menevät vielä kiipeämään toiselle pyramidille, Kuun Temppelille, toisten mennessä museoon. Kirjavat ystävät jakautuivat myös kahtia, ja näin matka jatkui. Museo ei ollut kummoinen, peruskamaa astioineen, kuolinnaamioineen ja luurankoineen, mutta Kuun Temppeli oli kuulemma hienompi kuin suurempi Aurinkon Temppeli, vaikkakin oli pienempi. Maisema oli hienompi, ja kun Kuun Temppeli oli juuri Bulevard of broken dreamsin päässä, oli myös kadonneen kulttuurin kaupunkin silhuetti upeampi. Vaikea selittää, mutta kuvista te rakkaat lukijat saatatte ehkä sen nähdä.
 |
| Alaspain sitten vaan |
 |
| Siella kaytiin! Kuva taas vaarinpain, hitto. |
 |
| Siella kaytiin 2. Hyva meininki! |
 |
| Ja siina viela koko porukka Auringon Temppelin edessa! |
Vierailu Teotihuacuanilla oli kuitenkin kerrassaan hieno, ja oli mahtavaa päästä vihdoinkin oikeasti näkemään noita Väli-Amerikan kulttuuria ja edes yhden kadonneen siviilisaation rauniot.
 |
| Kuvaa Kuun Temppelilta |
 |
| Calle de los muertos, eli kuolleiden katu. Kuun Temppeli taustalla |
Matka takaisin päin alkoi, ja ensimmäinen välietappi oli tequila-ranchilla järjestetty ruokailu. Ruokana oleva pasta oli yllättäen kylmää, ja proteiinista ei jälleen tietoakaan. Lassi reippaana poikana oli kuitenkin ostanut tonnikalapurkin (ja myös ottanut sen mukaan, toisin kuin toiset pojat, perhana) joten saatiin vähän proteiiniakin. Kuultiin huhua, että saataisiinkin kaksi ruokaa, pastaa, sekä makkispekkikstä (eli meksikolaista pyttipannua). Kirjoittaja ei saanut jostain syystä vastausta kysymykseen "can I have patata con sausage?(sausage lausuttuna kuten kirjotetaan) mutta onneksi espanjan kielen tulkkimme Salla pelasti tilanteen, ja pojat saivatkin toisen annoksensa. Vatsat täynnä bussiin huilaamaan, jiihaa! Ruoan jälkeen siis porukka bussiin ja unten mailla matka jatkui takaisin kohti Cityä.
Kirjavat olivat hyvinkin hämmästyneitä vapaa-ajasta, joka odotti hotellilla. Koko ilta vapaata??!! Mitä sitä nyt keksii, mitä myö tehää?? No, ei se nyt niin katastroff ollut, hengailua tunnin verran, ja kasiksi syömään. Tytöt eivät olleet ottaneet (jostain syystä) patata con sausagea tequila-ranchilla, joten he halusivat mennä syömään vielä uudemman kerran illallisen jälkeen. Pojilla oli vatsat vielä täynnä, ja kaikkien ryhmien soittajilla oli sopivasti yhteistreenit, joten virvokkeiden kera pojat jäivät kuuntelemaan harjoituksia. Tyttöjä ei ole vieläkään kuulunut, soitto on tauonnut, ja kello on jo vaikka mitä. On ehkä aika hipsiä iltatoimille ja nukkumaan. Huomisesta ei kukaan vielä tiedä ja tämäkin päivä (tai yö...?) on ehkä vielä arvoitus, joten nokka kohti huomisen hämärän peitossa olevia seikkailuja!!
Muistiin kirjasi: Jussi Ruotsalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti