Perjantai 8.10.2010, semifinaalit

Aamu alkoi taas kerran aamupalalla, jonka jälkeen meillä oli harjoitukset semifinaaleita varten. Bändi oli yön aikana kellottanut esityskappaleet ja niiden pohjalta päätettiin tehdä muutamia muutoksia keikkakokonaisuuteen. Harjoitukset pidettiin hotellin takapihalla olevalla ulkoilmalavalla.

Lounaaksi saimme tällä kertaa sämpylöita ja kakkua. Söimme pikaisesti, jotta ehtisimme laittautua valmiiksi keikkapaikalle lähtöön. Keikkapaikalle päästyämme oli hirveä kiire, mutta esiintymisjärjestyksen muuttuessa koko ajan kiire hävisi. Lopulta esiinnyimme ensimmäisen semifinaalin viimeisenä. Keikkapakettiin kuului Ailoole ja Kontra seka Siirtokarjalainen lähtee Uudeltamaalta. Keikan jälkeen meitä tultiin yllättäen haastattelemaan televisioon.

Suvin korealainen ystävä Gin oli katsomassa esitystämme ja tuli moikkaamaan meitä sen jälkeen. Hän kulki sitten meidän mukanamme iltaan asti ja auttoi tarvittaessa tulkkaushommissa hyvälla kielipäällään. Suvi ja Gin tapasivat Brasiliassa CIOFFin nuorten kokouksessa. Kävi ilmi, että Ginilla ja yhteyshenkilöllämme Emililla on yhteisia ystäviä. Pienet on piirit, vaikka globaalisti toimitaan. Myös paikallisen CIOFF-järjestön johtaja kävi moikkaamassa meitä.

Seuraavana yllätyksenä meitä tultiinkin hakemaan ylimääräiselle keikalle, vaikka alunperin emme saaneet esiintyä kilpailun ulkopuolella. Ihana bussikuskimme vei meidät pienemmälle lavalle, jossa esiintyi meidän lisäksi festareihin osallistuvia paikallisia ryhmiä. Äänitekniikat hoituivat alle minuutissa toisin kuin päälavalla ja kaikki toimi kuin unelma. Bändilla oli tosi hyvä meno ja muutenkin tanssiminen oli kivaa, vaikka aluksi olikin hiukan epäselvää, mitä tanssittaisiin. Päädyimme tanssimaan karjalaisen tanssisikermän, Priäzän katrillin ja Kalenat kannon nokassa. Fiilis oli katossa ja monen mielestä tämä oli koko festarin paras keikka.

Sen jälkeen mentiin taas syömään paikalliseen ravintolaan. Lattialla istuminen ja puvut päällä syöminen ei aluksi tuntunut hyvältä idealta, mutta kukaan ei onneksi sotkenut, sillä puikoilla syöminen alkaa jo luistaa. Lauran kohdalla ruokailu oli taas ongelma, sillä simpukkakin on kala.

Taas oli hemmetin kova kiire esiintymään ja puvutkin piti vaihtaa linja-autossa hirveellä tohinalla. Tässä kohtaa luulimme, etta konsertti on jo alkanut.  Päälavan bäkkärille päästyämme kiire loppui taas esiintymisjärjestyksen muutoksiin ja koko konsertti alkoikin vasta tunnin päästä. Keikka meni hyvin. Tanssimme WiipurinRinkelin karjalaiset tanssit ja Säkkijärven polkan.

Esityksen jälkeen lähdimme suorin vartaloin hotellille vaihtamaan vaatteet ja hakemaan Suomi-tuliaisia uusille ystäville Garden Partyihin. Kun saavuimme sinne, annoimme hymypoika-patsaan arvoiselle bussikuskillemme lahjan. Jos Pohjois-Korea ei olisi esteena veisimme koko "VIP-limousine" bussin kuskeineen mukanamme Suomeen.

Bileet olivat taas mahtavat. Muutamat maat esittäytyivät ja opettivat omia tanssejaan. Opimme muun muassa latvialaisen kansantanssin ja itävaltalaisen kaljatanssin. Bileet loppuivat kuitenkin lyhyeen ja lähdimme bussilla takaisin hotellille. Tämä matka ei kuitenkaan ollut ihan tavallinen, sillä bussissa soi koko matkan suomalainen kansanmusiikki lahjoittamaltamme levylta. VIP-tyyliin bussissa oli kunnon ämyrit ja musiikin mukaan vilkkuvat diskovalot. Matka oli mahtava! Menimme suihkun kautta sänkyyn odottamaan aamupalaa.

Elli, Emmi ja Lassi