Herätys tapahtui maanantaina klo 7.30. Pojat nukkuivat hyvin koko
yön, tosin puolen kuuden aikaan tyttöjen huoneessa oli hieman hässäkkää.
Emmi oli näppärästi ajatellut lähteä käytävään vessaan, ettei
herättäisi muita. Tietenkin kaikki heräsivat siihen ja luulivat Emmin
saaneen shokin. Suvi ampaisi liikkeelle huutaen "Emmi on iha sekasi" ja
juoksi Emmin perään Merjan seuratessa perästä. Outi oli etsinyt piikin
sillä välin ja valmistautui pistämään. No kaikki päättyi hyvin, kun
Merja löysi Emmin vessasta kaikessa rauhassa...
Koska
majoituspaikassamme Youth Hostellilla ei ollut hyvää aamupalaa (riisia
ja kasviksia), niin lähdimme etsimään aamupalapaikkaa hostellin
lähistölta. Hetken harhailtuamme menimme johonkin hotelliin, mihin
suurin osa tytöistä ja Leksa jäi. Suvi, Salla ja loput pojat lähtivät
etsimään muuta ruokaa. Löysimmekin kivan pikkupaikan, jossa söimme
täytetyt voileivät, yogurtit seka kahvit.
Aamujumppa jyrkkää ylämäkeä
hostellille odottelemaan linja-autoa. Linja-auton tultua rupesimme itävaltalaisten kanssa tuumailemaan kuinka mahdumme kaikki sisään
bussiin, koska bussikuskilla oli jo omia tavaroitaan ruumassa todella
paljon. Lopulta onnistuimme ahtautumaan sisään, vaikka monta
laukkua oli köytetty turvavöihin käytävälle sekä joitakin laukkuja oli
penkeillä.
Matkalla koimme korealaisen insinööritaidon
ihmeen. Suurin osa näkemistämme taloista oli yhteen muottiin
rakennettuja kerrostaloja, jotka oli erittäin pienelle alueelle
rakennettuna toisiinsa kiinni. Talot olivat numeroitu suurilla numeroilla,
joista päättelimme, etta ne ovat opiskelija-asuntoloita.
Päästyämme
Cheonaniin jäimme syömään korealaiseen ravintolaan, tosin kalaruokien
ja voimakkaan kalanhajun takia Laura vietiin toiseen ravintolaan
syömään, jonne meni lopulta myös vegetaristimme (koska ravintolassa oli
tarjolla vain liharuokia). Aluksi oli jännää syödä istualtaan tyyny
pyllyn alla elokuvien tyyliin.
Ruoka aluksi oli vähän epämääräisen
näköistä, mutta hieman totutellen ruoka osoittautui aivan loistavaksi,
ainakin jätkien mielestä. Jussi ja kitaristimme Ilkka huomasivat
polviensa jäykkyyden, koska risti-istunta (elokuvien tyyliin)
osoittautui mahdottomaksi. No voi sitä jalat suorana tai polvillaankin
syödä. Kaiken kaikkiaan puikoilla syöminen alkoi sujua koko
porukalta Reissumies-mainoksen tyyliin: "No, oliko sulla nälkä vai ei?"
Olihan haarukoita tarjolla, mutta ne olivat heikoille, hehheeeee.
No,
lopulta pääsimme hotellille pudotettuamme itävaltalaiset omalle
hotellilleen. Rakennus oli hieno ja tyylikäs kaikista 'huono
hotelli'-manauksistamme huolimatta. Ennen huoneisiin pääsyä oli edessa
hurja vääntö. Ensiksi mukanamme Soulista tullut mitään puhumaton tyttö
osoittautui oppaaksemme eikä hän oikein osannut englantia. Tyttö, jota
aloimme kutsua "Kisuksi", ei ollut hommiensa tasalla ja hanesta näki
että hän on ensi kertaa oppaana. Han koko ajan toisteli etta
toimimattomat asiat olisivat hänen vikansa, vaikka Merja vakuutteli ettei
asia ole näin (sehän oli järjestäjien ja Kisun esimiesten moka).
Aasialaisen kasvojen menetyksen mukaan vähän pelkäsimme etta seuraavana
päivänä joku on hypännyt alas parvekkeelta.
Olimme laittaneet
sähköpostia ennen matkaa järjestäjille, etta tarvitsemme kahden hengen
huoneet. Eihän niitä ollut, vaan oli 3-5 hengen huoneet. Kovan ja pitkän
vaannon viittoma/elekieli/englannin avulla Merja sai meille vaatimamme
huoneet. Emme kuitenkaan päässeet kahden hengen huoneisiin, vaan huoneet
olivat kahden makuuhuoneen asuntoja. Pariskunnat saivat omat huoneet,
ja pojat ( Pietu ja Jussi) majoittuivat pariskunta Anttila/Pyysing (tai
Pyysing-Anttila, ihan mite haluaa) kanssa.
Huoneiden makuutiloissa
ei ollut kuin yksi sänky kun piti olla kaksi. Pietu sai oman sängyn ja
muut nukkuivat korealaiseen tyyliin monta paksua peittoa patjoinaan.
Kuulemma ne toimivat ja Jussi testasi sohvaa joka tosin ei osoittautunut
hyväksi vaihtoehdoksi.
Illalla pidimme harjoitukset
hotellin käytävällä, vaikka se ei kuulemma ollut sallittua. Eipä kukaan
muu sitten harjoitellutkaan meidän jälkeen. Siirryimmekin hotellin
kokoustiloihin reenaamaan. Merjan ollessa tyytyväinen suoritukseemme,
lopetimme hieman väsyneinä ja todella hikisinä. Totesimme etta Trio
NoPanic! toimii aivan loistavasti ja he ovat loistavasti sovittaneet
kappaleet.
Reenien jälkeen vielä söimme jotain mitä kukakin oli
ostanut. Pietun ja Jussin nuudelit olivat kyllä todella mahtavaa ruokaa
täkäläisen maustemeiningin takia (ei siis voi edes verrata Suomessa
myytyihin) ja muut söivät kai patonkia tai jotain, hah.
Illallisen
jälkeen kukin vetäytyi keräämään voimia seuraavan päivän koitokseen,
joka sitten osoittaui todellakin KOITOKSEKSI..... jatkuu ensi
numerossa.
Ja tämän ruuneperin tuotoksen tarjoili Pietu ja Jussi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti