Ensin oli ohjelmassa Independence Hall, "Itsenäisyyshalli", joka oli suuri ja mahtava paikka, näkemisen arvoinen. Paikalla oli Kirjavien lisäksi paljon paikallisia koululaisia, jotka oli kovasti innoissaan huutelemassa "HELLO!" meille kaikille. Ja heitä siis oli PALJON. Independence Hall oli siis tosi iso Korean historiasta kertova museo/näyttely, jossa oli seitsemän hallia ja vielä iso piha ja paljon patsaita. Selville saatiin ainakin, etta Korealla on takanaan 5000 vuotta pitkä, verinen historia ja etteivät he oikein pidä japanilaisista. Aikaa oli meillä kuitenkin rajallinen määrä (40min) eli jäi osa halleista käymättä... harmi.
Sitten oli vuorossa Lauran lempihetki päivästä, elikkäs lounas! :) Mentiin taas sinne kalanhajuiseen ruokailupaikkaan, mistä on jo aiemmin kerrottu, ja tarjolla oli paikalliseen tapaan riisiä, vihanneksia tms. ja mukana tietysti myös jokapäiväinen bonus-yllätyskortti: merenelävät! Kyllä! Siitähän se sitten taas lähti:
"No fish!! No seafood! Any fish and she DIES!"
Kisu: "Aaaaaah!" (yllättyneenä).
Ja ruoka takaisin keittiöön, uutta pöytään, ja kas: merilevä oli piilotettu kananmunan alle! Jes! Sitten Merja keittiöön valvomaan ruuan kypsennystä, jonka jälkeen kokki toi valvotun ja puhtaan ruuan pöytään ja vihdoin Laura pystyi syömään sitä normaalisti. Aikas episodit taas kerran.
Ruuan jälkeen bussi kuljetti meidät kulkueen lähtötonteille. Vaihdoimme esiintymisvaatteet bussissa ja kävimme myös mielenkiintoisella vessaretkellä paikallisessa lukiossa. Hyi helkkari! Vessaolosuhteet olivat sotkuiset ja epämiellyttävät, TODELLA epämiellyttävät. Siitä juuri ja juuri selvisimme ja puvut vaihdettuamme alkoi kulkueemme. Muuten, ilma oli kirkastunut aamuisesta sumusta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta tajuttoman kuumasti. Kulkueen lähtöä odotellessamme kuumuus oli pahimmillaan, että tiukkaa teki. Keikattiin ensin isolla kentällä lyhyesti ja sitten lähti kulkue liikkeelle.
Kulkue olikin luku sinänsä: populaa oli paljon, varsinkin koululaisia. Korealaiset tytöt kirkuivat kuin rock-konsertissa ja hullaantuivat erityisesti Kirjavien pojista ja soittajista. Raisalla oli onneksi Suomi-tarroja mukana, joita hän jakoi innokkaille "faneille", jotka tulivat piirittämään Raisa-paran kiljuen minkä kerkesivät. Hui! Kulkueessa oli huikeat 9 keikkaa, kaikki 2 minuutin settejä. Joka paikassa oli hurjasti yleisöä ja saatiin ihan riittävästi vilkutella ja katella ihmisia. :) Kulkue päättyi isolle esiintymislavalle, jossa myöhemmin oli festarin avajaiset.
Avajaisissa esiintyi paljon ryhmiä, myös muita kansantanssijoita. Runsaasti hiphoppareita ja balettia sun muuta nähtiin myös. Avajaisissa oli myös kaikkien maiden yhteinen lavaesiintyminen, jossa tanssittiin outoa korealaista festariteemabiisiä. Askeleita ei osattu, mutta eivät osanneet muutkaan, ja hauskaa oli. Meillä oli avajaisia seuratessa jo aikas kylmä, mutta päästiin onneksi vaihtaan vaatteet välillä. Tähän väliin muuten kiitokset bussikuskille, joka on ollut ihana. Vaikkei hän ymmärrä sanaakaan englantia saatikka suomea, niin silti tullaan hyvin juttuun.
Lopuksi avajaisissa oli MAHTAVA ilotulitusshow, joka oli ehkä hienoin ikinä! Sitten käytiin vielä lavalla pyörähtämässä, harjoittelemassa. Äänentoiston kanssa oli ongelmia, mutta Merja pisti asiat jarjestykseen ja lopulta äänetkin kuuluivat tanssijoille.
Harkkojen jälkeen bussi suuntasi kohti hotellia. Tunnelma oli jo melkos levoton, päivä oli sen verran pitkä, että väsymys alkoi jo näkyä. Siis iltapalan ja toiset blogin kautta unten maille!
Anyong haseyo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti