maanantai 10. syyskuuta 2012

Kirjavat & Kimurantti: Matka kohti Turkkia!

Lauantaina 8.9.2012 lähdimme yhdessä Kimurantin kanssa matkalle kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Hyvästelimme vanhemmat (ja poikaystävän <3) Itä-Suomen koulun pihalla, josta bussimme starttasi pienen lenkin kautta kohti Kuutostietä. Innostus oli valtava, sillä olimme jättämässä taaksemme sateisen Suomen ja tylsän arjen vaihtaaksemme sen helteeseen ja kauniisiin merimaisemiin. Bussiamme ajoi luotettava kuskimme Pete ja matkustimme tyylikkäästi MM-jääkiekkobussilla, joka oli kisojen aikaan Sveitsin joukkueen käytössä.

Matkan aikana keskustelimme etukäteen yhdessä matkustamisesta ja siihen liittyvistä käytännöistä. Kolmenkymmenen hengen seurueessa on hieman erilaista matkustaa, kuin mihin olemme tottuneet, mutta kivaa se on silti. Pysähdyimme matkalla Pukaron Paroniin, jossa söimme jokainen vapaavalintaisen ruoka-annoksen. Hauska sattuma oli, kun Merjan wieninleike saapui pöytään, ja huomasimme sen muistuttavan muodoltaan Turkin valtiota. Matka jatkui mahat täysinä!

Lentokentälle saavuttuamme aloitimme perinteisen matkalaukkujen penkomisen ja pakkasimme viimeiset lahjat mukaan ruumaan meneviin laukkuihin. Omien laukkujemme lisäksi laitoimme ruumaan paketillisen puukeppejä, joita Kimurantti käyttää esityksissään. Lopulta aika meni kuitenkin niin tiukille, että emme kerenneet turvatarkastuksen jälkeen shoppailemaan kuin kuusi minuuttia (!), mutta käytimme senkin ajan hyväksi suurimmaksi osaksi Marimekossa. Seuraavaksi hyppäsimmekin jo koneeseen.

Lentomatka sujui mukavasti eikä turbulenssiakaan ollut. Vain yhdellä kimuranttilaisella tuli koneessa huono olo, mutta siitäkin selvittiin. Reittilentoja pitkälti käyttäneenä olimme hieman hämmentyneitä lomalentojen tietyistä käytännöistä, esim. suurina kokiksen ystävinä jouduimme maksamaan lasillisesta. Herätimme kanssamatkustajissa kiinnostusta suurena hupparikaravaanina, ja monet kyselivätkin keitä olemme ja missä aiomme esiintyä. Koneen henkilökunta oli mukavaa, kiitokset!

Saavuimme Turkkiin 20 minuuttia etuajassa myötätuulen ansiosta. Kello oli tähän aikaan noin kymmenen illalla ja astellessamme ulos koneesta Turkki otti meidät vastaan lämpimin tuulahduksin (+26 astetta). Passitarkastuksen kautta siirryimme ottamaan vastaan matkalaukkujamme, ja sieltä hihnalta ne puudelit ja kiinanpalatsikoirat (tuttavallisemmin matkalaukut) tulivatkin meitä vastaan. Veden ostamisen ja vaatteiden vaihtamisen jälkeen menimme ulos etsimään bussiamme, joka löytyikin heti.

Olimme arvioineet bussimatkamme Marmariksesta Bodrumiin kestävän noin puolitoista tuntia, kun todellisuudessa saavuimme hotelliimme Javelin Beach Club & Spahan noin neljän aikaan aamuyöstä. Matka Turkin vuoristoteitä pitkin ei käynytkään niin nopeasti, mutta ainakin kuski ajoi rauhallisesti eikä kyydissä pelottanut. Kaiken saapumisrytäkän keskellä mieleemme muistui myös Kimurantin puukeppipussi, joka todennäköisesti yhä kiertelee Dalamanin lentokentän matkatavarahihnalla. Ei muuta kuin asiaa selvittämään...

Hotellimme vaikutti jo yön hämärässä upealta. Jakauduimme huoneisiin, ja lähdimme työntämään matkatavaroitamme ylös tiukkaa ylämäkeä. Lopulta sänkyyn rojahtaminen ei ole pitkään tuntunut niin ihanalta kuin silloin.

Tervetuloa seuraamaan matkablogiamme Turkista!

Aurinkoisin terveisin,
Asta ja Sonja

KIMURANTIN NÄKÖKULMA:

Juuri ennen kuin lähdettiin Lappeenrannasta, alkoi sataa kaatamalla. Oli tosi kiva tietää, että kohta päästään Turkin lämpöön, kun Lassi sanoi, että siellä on yli 30C. Bussimatka tuntui tavallista pidemmältä, koska kaikki jännittivät lentokoneeseen pääsyä ja turvatarkastusta. Ei ollut ylikiloja, tai ainakaan kukaan ei jäänyt niistä kiinni. Jännitys helpotti lentokoneen ilmaanpääsyn jälkeen, kun nousu oli ohi ja turvavyöt sai avata. Villelle tuli koneessa paha olo, ja ramppasi siksi vähän väliä vessassa.

Koneesta ulos astuessa vastaan tuli lehmän hönkäys eli tosi kuuma, vaikka oli yö. Bussimatka Marmariksen lentokentältä Bodrumiin kesti 1,5 tuntia odotettua kauemmin. Perillä hotellilla olimme siis 03.30. Huoneiden etsiminen vei kauan, koska opas ei löytänyt niitä. Huoneissa ripustimme puvut henkareihin, ja pääsimme vihdoin nukkumaan. Muutamaksi tunniksi.

-Rasmus ja Vilma
Matkatavarat tuli perille!

Bussissa kohti Bodrumia


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti