Kello 9.15 kellot soivat herätyksen merkeissä ja aamu lähti tavalliseen tapaan aamupalan merkeissä käyntiin.
Aamupalan jälkeen lähdimme lontustelemaan hotellilta hiekkarantaa pitkin kohti rantaostoskatua. Siellä kievoimme ja shoppailimme paljon kaikenlaista turkkilaista tavaraa meille.
Muutaman tunnin jälkeen saavuimme hotellille syömään lounasruuan ja sen jälkeen sulattelimme auringossa ihoa ja täysiä vatsoja. Sulattelun aikana kirjavat keksivät lempinimityksiä itselleen ja kimuranttilaisille holhokeille. (Emoryhmän ryhmänimi) Pojat harrastivat vesiaktiviteetteja samalla ja läiskivät rantalentistä.
Uinnin jälkeen rauhotuimme ja keskityimme sekä valmistauduimme illan esitystä varten.
Söimme puvut päällä päivällisen, jonka jälkeen hyppäsimme mini linja-autoon ja suuntasimme kohti Bodrumin keskustaa ja kulkueen lähtöpaikkaa.
Kuten tavallista, Ukrainalaiset tanssijat ja soittajat olivat takanamme ja isot peltirummut kolisivat emmekä kuulleet edes omia ajatuksiamme, saatikka että laulummme olisi kuulunut. Kulkue kulki Bodrumin keskustan läpi rantaviivaa myöten ohi isojen purjeveneiden ja kalanhajuisten moottoriveneiden ohitse. Kulkue päättyi ison esiintymislavan läheisyyteen, jossa musiikki soi korvia hivelöivän lujaa ja ajatukset karkailivat kovasti sekä korvat soi. Tarkoituksena oli, että keikkaamme yhteisesti Kimurantin kanssa. Juuri ennen keikan alkua saimme tietää, että Kirjavat esiintyvät ja yllättäen vain viisi minuuttia esiintymis aikaa. Kun näimme lavan, huomasimme ettemme meinaa mahtua edes 10 Kirjavan kanssa sinne.
Esityksen jälkeen pienen hetken kerettin seurata muiden maiden esityksiä, jonka jälkeen otimme kuvia odotellassamme bussia. Bussien saavuttua hurautimme hotellille vaihtamaan kauluspaidat ja suorat housut ja mekot sekä laittautumaan clubi-iltaa varten: festivaalin illanvietto järjestettiin tällä kertaa Halikarnas-clubilla, jonne me kaikki pääsimme festaripasseilla, myös Kimuranttilaiset.
Halikarnas on Euroopan suurin ulkoilmaclubi johon pitäisi mahtua noin 5000 ihmistä yhtäaikaa. (ei kyllä ollut tällä kertaa..) Festariosallistujat ohjattiin sisälle muiden ohitse. Kulkeminen tapahtui metallinpaljastimien lävitse ja ovella seisovat turvatarkastajat katsoivat kassit ja pussit, poistaakseen ylimääräiset tavarat. Mentiin sisälle mein emoryhmissä, eli aina yksi Kirjava ja kaksi Kimuranttilaista yhdessä.
Sisältä paikka oli kaikista vaikuttavan näköinen, vaalea ja ihanan avara avoimen taivaan alla välkkyvine valoineen. Mahtava meininki! Saimme seurata erinlaisia show- sekä laulu esityksiä. Perustimme oman suomalaisleirin muutamien baaripöytien ääreen, josta halukkaat pääsivät tanssimaan, oli kivaa tanssia kovassa jytinässä. Limppareiden hankkiminen oli kovan työn takana: Baaritiskiltä voit tilata juoman, mutta et voi maksaa rahalla vaan halikarnaksen omalla korttilla, jolle piti ladata rahaa erikseen, jotta kortilla pystyy lunastamaan juoman ulos. Eli hankalaa! Ilta meni mein osalta Kimuranttilaisista huolehtiessa, mut silti kokemus oli hieno.
Muutaman tunnin tanssimisen ja jumputus musiikin jälkeen olimme valmiita lähtemään hotellille hiljasille yö unille.
Adioos senjoritat: Luumu ja Härde
KIMURANTIN NÄKÖKULMA
Aamupäivällä olimme hotellin lähellä shoppailemassa. Siellä oli todella lämmintä ja hyvää jäätelöä. Sonja osti söpön Jimmy Choo "merkkilaukun" ja ihanan rantamekon. Topi testaili poikien kanssa mielenkiintoisia sytkäreitä, joista sai sähköiskuja. Shoppailun jälkeen pojat pelasivat lentopalloa.
Illansuussa lähdimme kulkueeseen. Siellä lauloimme monet perinteiset laulut. Päätepaikalla meille selvisi, ettemme pääsisi esiintymään lavan pienuuden vuoksi. Meitä kaikkia se harmitti, mutta sille ei voinut mitään. Mutta Kirjavat vetäisivät kuitenkin mahtavan keikan.
Myöhään illalla lähdimme aikuisten yökerhoon, Halikarnasiin. Matkasimme sinne kolmella eri bussilla. Ensimmäiset joutuivat odottelemaan kauan viimeisiä tulijoita. Ainakin viimeisen bussin kyyti oli vauhdikasta. Ohitimme Halikarnasiin menevät asiakkaat, kuin VIP-vieraat. Sisällä yökerho teki meihin suuren vaikutuksen. Kaikki oli valkoista ja eriväriset valot sävyttivät näkymää. Paikka oli hyvin vartioitu ja varsinkin meistä lapsistä pidettiin huolta. Välillä osa kävi tanssimassa porukassa lavan reunassa. Pojat nauttivat yökerhon elämästä enemmän Coca colaa nauttien. Varhain seuraavana aamuna lähdimme uupuneina ja väsyneinä hotellille.
Sonja ja Topi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti