Kolmen tunnin younien jalkeen herasimme Boracayn aurinkoiseen aamuun. Suuntasimme aamupalalle ja olimmme siella ensimmaisina - jee ! Aamupala oli monipuolinen ja soimme vatsamme tayteen. Ennen kuin hyvastelimme Boracayn kavimme viela kavelemassa rannan jalkoja hivelevalla puuterihiekalla ja teimme ostoksia rantakadun basaareissa.
Haimme hotellilta matkatavarat ja ne nostettiin meita hakemaan tulleisiin pikku pakuihin, jonne myos itse ankeydyimme. Kiemurtelimme pitkin Boracayn teita kohti satamaa, josta siirryimme pitkahantaveneisiin. Ilma oli hirmu tuulinen ja pelkasimme jo etukateen ylitysta, silla merenkaynti oli kovaa ja aallot olivat hirmu korkeita. Lisaksi matkalaukut oli heitetty vain aluksen katolle, jossa oli noin viiden sentin suojareunus. Olisi ollut ikavaa, jos laukut olisivat tippuneet mereen, silla mm. esiintymisasumme olivat siella. Jossakin vaiheessa matkaa aallot loiskahtivatkin sisalle veneeseen ja osa meista kastuikin kovasti.
Satamaan paastyamme odottelimme busseja/pakuja hakemaan meita lentokentalle. Bussimatka olikin yllattavan pitka verrattuna siihen mita olimme ajatelleet. Matkalla osa meista nukkui, mutta osa keskittyi katselemaan kauniita maisemia. Hurjasta ilmasta huolimatta maisemat olivat huikeita. Jotkut kuitekin jannittivat tulevaa lentoa kovan tuulen vuoksi.
Lentoasemalla meita olivatkin vastassa kaikki festivaalin ryhmat. Menimme yhteisella koneella, joka oli 45 min myohassa aikataulusta. Kone oli suurempi, kuin jolla saavuimme Boracaylle, mika oli suuri helpotus monelle. Lento Manilaan kesti noin tunnin ja sisalsi paljon jannitysta, silla kone tarisi turbulenssin vuoksi useita kertoja voimakkaasti. Kerrankin tuli katsottua turvaohjeet tarkasti! Koneen laskeuduttua, kuului helpottuneita huokauksia ja kapteenille taputettiin kuuluvat aplodit. Myohemmin kuulimme, etta koneemme oli ollut viimeinen, joka oli paassyt pois Boracaylta taifuunin vuoksi.
Jannittavan lennon jalkeen haimme laukut ja siirryimme pakuilla hotellillemme City State Tower Hotelliin. Istuessamme pakuissa naimme nyt ensimmaista kertaa Manilan valoisaan aikaan. 66 miljoonan ihmisen tayttamassa Manilan katukuvassa nakyy selkeasti vaeston jakautuminen rikkaisiin ja koyhiin. Liikenteessa liikutaan riksoilla ja kalleilla maastureilla. Kaduilla on paljon kodittomia ja katukauppiaat myyvat tuotteitaan liikenteen ruuhkassa autoissaan pysahtyville ihmisille. Hotellilla jaoimme huoneet ja pienen freesiytymisen jalkeen lahdimme lahella hotelliamme sijaitsevaan isoon ostoskeskukseen syomaan. Ostoskeskukseen mennessamme jouduimmekin menemaan turvatarkastuksen lapi. Kaikkien laukut tarkastettin. Kaikista ruokapaikoista valitsimme lopulta italialaisen pitsapaikan, silla totesimme sen helpoimaksi kaikkien ruokavalioiden suhteen ja toki asiaan vaikutti sekin, etta meilla oli hirmu kova nalka ja ruokaa piti saada heti !
Mahat taynna olikin hyva alkaa valloittamaan suurensuurta ostoskeskusta. Shoppailimme aina iltamyohaan saakka ja lopetimme noin yhdentoista paikkeilla.Saimme hankittua paljon tuliaisia ja itsellemmekin jotakin mukavaa. Meille oli aikaisemmin sanottu, etta olisi turvallisempaa kavella lahella olevalle hotellillemme, kuin ottaa taksi, jonka vuoksi teimmekin niin. Iltamyohassa kaupungin kauniit jouluvalot hohtivat kirkkaina ja kavelymatka sujui mutkattomasti. Hotellilla pistimme paamme tyynyyn ja aloimme odotella unen tuloa rankan, jannittavan ja pitkan paivan jalkeen.
- Asta ja Laura :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti